Avaa päävalikko

Muutokset

29 merkkiä lisätty ,  5 vuotta sitten
p
Korjauttu kaksi kirjoitusvirhettä, vaihdettu oikeat ajatusviivat korvikkeiden tilalle ja poistettu luettelokohtien lopuun kuulumattomat pisteet. Lisäksi on korjattu luettelon virheellinen iso alkukirjain pieneksi.
'''Suku''' eli '''genus''' (lat.) on nominien kieliopillinen kategoria, jonka mukaisesti [[substantiivi]]t jakautuvat eri ryhmiin. [[Suomen kieli|Suomen kielessä]] sanoilla ei ole sukua. Sen sijaan esimerkiksi kaikissa [[Indoeurooppalaiset kielet|indoeurooppalaisen kieliryhmän]] kielissä on alkujaan ollut suku, mutta muutamista niistä, esimerkiksi [[englannin kieli|englannista]] ja [[persian kieli|persiasta]], se on kadonnut.<ref name=Anhava>{{kirjaviite | Tekijä = Jaakko Anhava | Nimeke = Maailman kielet ja kielikunnat | Sivu = 56-57 | Julkaisija = Gaudeamus | Vuosi = 2005 | Tunniste = ISBN 951-662-734-X}}</ref>. Myös [[seemiläiset kielet|seemiläisissä kielissä]] on suku.<ref name=Anhava />
 
Kielissä, joissa on suku, jokainen [[substantiivi]] kuuluu johonkin sukuun, joskin samastakin substantiivista saattaa olla erisukuisia muotoja eri päätteineen, jotka tarkoittavat esimerkiksi samassa ammatissa toimivaa miestä ja naista taikka saman eläinlajin koirasta ja naarasta. Niissä kielissä, joissa substantiivien yhteydessä käytetään [[artikkeli (kielioppi)|artikkeliartikkelia]], suku ilmenee yleensä selvimmin siitä, mitä artikkelia kunkin sanan yhteydessä käytetään. Myös [[adjektiivi|adjektiiveista]] käytetään erilaisia taivutusmuotoja sen mukaan, mitä sukua niiden pääsana on, ja monilla [[pronomini|prononineistapronomineista]] on eri muotoja, joita käytetään riippuen siitä, minkä sukuiseen sanaan niillä viitataan.
 
Indoeurooppalaisissa kielissä on alkujaan ollut kolme sukua, [[maskuliini]], [[feminiini]] ja [[neutri]] (sukupuoleton). Maskuliini merkitsee varsinaisesti miespuolista, feminiini naispuolista ja neutri sukupuoletonta, mutta läheskään kaikissa tapauksissa ei sanan merkityksen perusteella voi päätellä, mihin sukuun sana kuuluu. Useimmissa nykyisissä [[romaaniset kielet|romaanisissa]] kielissä kuten [[ranskan kieli|ranskassa]], [[espanjan kieli|espanjassa]] ja [[italian kieli|italiassa]] on kuitenkin vain kaksi sukua, maskuliini ja feminiini, sillä [[latina]]n [[neutri]] on yleensä muuntunut nykykielessä maskuliiniksi, tosin [[romanian kieli|romaniassa]] neutri on säilynyt. [[Ruotsin kieli|Ruotsin kielessä]] maskuliini ja feminiini ovat yhdistyneet yhdeksi ''en''-suvuksi, ja ''ett''-suku vastaa neutria. Joissakin kielissä suku voi tehdä eron elävän ja elottoman välillä, kun taas toisissa kielissä sanan suvulla ei ole erityistä merkitystä.
 
Suku voi tehdä eron esimerkiksi seuraavien asioiden välillä:
* eloton - elollinen (esimerkiksi [[ojibwen kieli]])
* inhimillinen - epäinhimillinen
* järjellinen - järjetön (esimerkiksi [[tamilin kieli]])
* (seksuaalinen) sukupuoli (sisältäen mahdollisuuden välimuotoon, neutriin)
* ihmismies - mikä tahansa muu
* vahva - heikko
* augmentatiivi (suur-) - deminutiivi (pikku-)
 
Esimerkkejä suvullisista kielistä:
* maskuliini - feminiini: [[espanjan kieli|espanja]], [[italian kieli|italia]], [[ranskan kieli|ranska]].
* maskuliini - neutri - feminiini: [[latina]], [[saksan kieli|saksa]], [[venäjän kieli|venäjä]], [[muinaiskreikka]]
* Elävä sekä eloton miespuolinen - nainen - neutri: [[tšekin kieli|tšekki]].
* feminiini - neutri - maskuliini (eloton maskuliini - elollinen maskuliini - persoonallinen maskuliini): [[puolan kieli|puola]] (maskuliinit eroavat taivutuskaavoiltaan).
* Yleinenyleinen - neutri (merkityksetön): [[ruotsin kieli|ruotsi]].
 
== Lähteet ==