Ero sivun ”Latgallia” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p w
Rivi 3:
'''Latgallia<ref name="kotuskirjakielitoimisto">{{Kirjaviite | Tekijä = Kerkko Hakulinen ja Sirkka Paikkala| Nimeke = Pariisista Papukaijannokkaan | Vuosi =2013| Luku = | Sivu =108| Selite =Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus| Tunniste = 978-952-5446-80-7 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 11.7.2013 | Kieli = suomi}}</ref>''' ([[latgallin kieli|latg.]] ''Latgola'', engl. ''Latgalia'') on yksi [[Latvia]]n historiallisista ja kulttuurialueista. Se sijaitsee Latvian itäosassa. Latgale on perinteisesti ollut [[roomalaiskatolinen kirkko|katolilaista]] seutua, kun muu Latvia on pääosin [[Luterilaisuus|luterilaista]]. Vanhin Latgalessa puhuttu kieli on [[latgallin kieli]] - ainoa Baltian kieli, jossa on säilynyt [[vokaalisointu]], samanlainen kuin suomen kielessä. Sen puhujia nimitetään [[Latgallit|latgalleiksi]] (latv. ''latgalieši''). Latgallin kielen elvyttäminen on ollut käynnissä suurimittaisena hankkeena vuodesta vuodesta 2004 alkaen.
 
Latgalliaa tärkeimpiä kaupunkeja ovat [[VäinänlinnaDaugavpils]] (Daugavpils, [[latgallin kieli|latg.]] ''Daugpiļs'') sekä [[Rēzekne]] ([[latgallin kieli|latg.]] ''Rēzekne'' eli ''Rēzne''), jota pidetään Latgallian sydämenä. Nykyään väestö on hyvin venäläisvoittoista neuvostovallan jäljiltä, lisäksi alueella on historiallinen [[Latvian puolalaiset|puolalainen vähemmistö]]. Alue kuuluu nykyään EU:n köyhimpiin.
 
Latgalea asuttivat ensimmäisenä [[balttilaiset]] heimot. 1270 [[Kalparitaristo]] sai vallan alueella. 1559 [[Liivinmaan sota|Liivinmaan sodan]] jälkeen alue liitettiin [[Liettuan suuriruhtinaskunta]]an ja 1569 siitä edelleen tuli [[Puola-Liettua]]n osa. Tänä aikana suuri osa väestöstä kääntyi katoliseen uskoon. Alueesta tällöin käytettiin nimeä Inflantia.
Rivi 11:
Latvia itsenäistyi vuonna 1918. Hallinnollisesti Latgale liitettiin Abrenen eli [[Pytalovon piiri|Pytalovon]] alueeseen, joka tuolloin kuului Latviaan. Ensimmäinen itsenäisyys päättyi kesällä 1940 [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] miehitykseen. Noin 20&nbsp;000 latvialaista kuljetettiin saman kesän aikana Siperiaan. Seuraavana kesänä Latvia joutui natsi-Saksan haltuun.
 
Latgale oli myös [[Jiddishin kieli|jiddishiä]] puhuvien [[Latvian juutalaiset|juutalaisten]] asuinalue (Länsi-Latviassa juutalaiset puhuivat saksaa tai hepreaa). Valtaosa heistä asui [[Daugavpils]]in kaupungissaDaugavpilsissa. Itsenäisessä Lativassa he saivat täydet kansalaisoikeudet. Latvian juutalaisista noin 70&nbsp;000 menehtyi natsien [[Juutalaisvainot|juutalaisvainoissa]] ja juutalaiskulttuuri hävisi alueelta lähes kokonaan. Juutalaisia menehtyi erityisesti Brigadeführer [[Walter Stahlecker|Franz Walter Stahleckerin]] johtaman [[Einsatzgruppen|Einsatzgruppe A]] -joukon teloituksissa, [[Tuhoamisleiri|tuhoamisleireissä]] ja [[Kaiserwaldin keskitysleiri|Kaiserwaldin]] eli Mežaparkin [[Luettelo natsien keskitysleireistä|keskitysleirissä]] lähellä [[Riika|Riiaa]].
 
Toisen maailmansodan loppuvaiheessa Latvia joutui uudelleen [[Baltian maiden miehitys|Neuvostoliiton haltuun]]. Kirjallisuuden julkaiseminen latgalliksi kiellettiin, ja alue venäläistyi muuttoliikkeen takia.