Ero sivun ”Boris Jeltsin” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 79:
Vuonna 1993 alkanut yksityistäminen siirsi omaisuuden lopulta kansalta keinottelijoille, kun yksityistämiskupongit kasautuivat ennestään hyvätuloisten käsiin. Yhdellä kupongilla pystyi inflaation vuoksi lopulta ostamaan yhden vodkapullon. Yksityistämisellä pyrittiin taistelemaan kommunismin uhkaa vastaan.
 
Vaikka Jeltsin antoikin Venäjän federaation alueille suuren vallan, niiden itsenäistymistä hän ei sentään suvainnut. [[Tšetšenia]] oli irtautunut Venäjästä jo vuonna 1990. Jeltsin antoi käskyn aloittaa [[ensimmäinen Tšetšenian sota]]. Venäläiset kärsivät sodassa suuria tappioita, kunkoska he eivät osanneet vastata [[Tšetšeenit|tšetšeenien]] sissitaktiikkaan. Venäläiset pommittivat maan pääkaupunki [[Groznyi]]tä ankarasti, minkä Jeltsin ensin kiisti, sitten nuhteli niistä asevoimien päällikköpäällikköä [[Pavel Gratšev]]ia ja jätti asian silleen. Jeltsin ei myöskään puuttunut venäläisten sodassa tekemiin raakuuksiin, joista Venäjän älymystö ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt keskustelivat. Paikoillaan junnaava, raaka ja tappiollinen sota myös osaltaan heikensi Jeltsinin kansansuosiota. Jeltsin halusi sodassa pysäyttää Venäjää uhkaavan hajoamisen kukistamalla [[Džohar Dudajev]]in johtamat itsenäisyysmiehet ja kontrolloida Tšetšeniaan pesiytynyttä, vaikutuksensa Venäjällekin ulottanutta rikollisuutta. Ennen vaaleja Jeltsin lupasi lopettaa Tšetšenian sodan ja hankki puolelleen sodanvastustaja [[Aleksandr Lebed]]in kommunistien riveistä. Kun Jeltsin voitti vaalit, hän jatkoi sotaa täydellä teholla. Jeltsin päätti lopettaa sodan vuonna 1996, ja Lebed neuvotteli samana vuonna rauhansopimuksen.
 
Valtansa huipulla Jeltsin alkoi nimittää sukulaisiaan valtansa avainvirkoihin,{{Lähde||15. syyskuuta 2008}} muun muassa tyttärensä [[Tatjana Djatšenko]]n 1996 neuvonantajaksi. Kremliin syntynyttä Jeltsiniä tukevien oligarkkien ja muiden ryhmittymää kutsuttiin ”perheeksi”. Siihen kuuluivat presidentinhallintoa johtanut [[Alexander Vološin]], presidentin tytär Tatjana Djatšenko ja hänen myöhempi miehensä [[Valentin Jumašev]], Jeltsinin avustaja [[Pavel Borodin]] ja oligarkit Berezovski ja Abramovits.<ref>Arto Luukkanen, Projekti Putin, sivu 49</ref>