Merikissojen heimoon kuuluu kaksi sukua ja viisi lajia. Lajit ovat [[sinimerikissa]] (''Anarhichas denticulatus''), [[merikissa]] (''A. lupus''), [[täplämerikissa]] (''A. minor''), [[idänmerikissa]] (''A. orientalis'') ja [[rengasmerikissa]] (''Anarrhichthys ocellatus''). Heimon suurimmat lajit voivat saavuttaa 2,5 metrin pituuden. Ruumiinrakenteeltaan ne ovat vankkoja, ja erityisesti rengasmerikissan ruumis on pitkä. Pää on suurikokoinen ja leuat ja hampaat ovat kookkaat. Selkäevä on pitkä ja myös peräevä on pitkähkö. Pyrstöevä on kooltaan pieni. Merikissalajien rintaevät ovat suuret ja viuhkamaiset ja vatsaevät puuttuvat. Merikissoilla ei ole uimarakkoa. Lajien suomut ovat pienikokoiset tai puuttuvat täysin. Kissakala (Anarhichas lupus) eli merikissa[1][2] on pohjoisissa merissä elävä terävähampainen kala. Virheellisesti myös monneja ja etenkin piikkimonnia kutsutaan kissakalaksi niiden englanninkielisen nimen (catfish) mukaan.<ref name="fishes" /><ref name="fb">{{FishBaseHeimo2|Anarhichadidae|396|26.04.2012}}</ref><ref name="field">{{Kirjaviite | Tekijä =Valerie A. Kells,Kent Carpenter | Nimeke =A Field Guide to Coastal Fishes: From Maine to Texas | Vuosi =2011 | Sivu =51 |Julkaisija =JHU Press | Tunniste =ISBN 9780801898389 | www=http://books.google.fi/books?id=S-KGkJ9ndR0C&pg=PA51&dq=Anarhichadidae&hl=fi&sa=X&ei=8-aYT_-kIuuO4gS0ovHEBg&ved=0CF8Q6AEwCTgo#v=onepage&q=Anarhichadidae&f=false | www-teksti =Kirja Googlen teoshaussa | Viitattu =23.03.2011 | Kieli ={{en}}}}</ref>
==Levinneisyys ja elintavat==
Rivi 32:
{{Tynkä/Kala}}
[[Luokka:Ahvenkalat]]
==Pyydystys==
Norjalaiset kalastajat murskaavat merikissan pään veneensä laitaa vasten otuksen tartuttua heidän pyydyksiinsä; he käyttävät tarkoitukseen erityistä puunuijaa. ei pidä paikkaansa. Kissakala tottelee normaalia "pappia" siinä missä muutkin kalat, tosin se kiemurtelee kuolintuskissaan enemmän kuin turskakalat. Huhut kissakalan leukoihin joutuneista ja haavoittuneista turisteista ovat yhtä paikkaansapitäviä kuin New Yorkin viemärialligaattorit.
Sukeltajat pyydystävät merikissoja tavallisimmin pitkällä tukevavartisella keihäällä, koska silloin otus ei pääse hyökkäämään sukeltajan kimppuun. Kissakala on varsin passiivinen saalistaja, joka nauttii kuitenkin mielellään sukeltajan sille tarjoamat herkkupalat ja hengailee mielellään lähettyvillä. Tällä tavalla on saatu loistavia kuvia kissakalasta. Katsoppa vaikka Yngve Ask:in kuvia. http://www.scanout.com/
Kala ei hyökkää sukeltajan kimppuun edes ärsytettäessä. Kala voi toki kiemurrella rajusti keihään ympärille iskun jälkeen koska se tappelee kuolontuskissaan.
