Ero sivun ”Elokuvateatteri” versioiden välillä

35 merkkiä lisätty ,  6 vuotta sitten
deadlinkit
(ks. myös teatterirakennus)
(deadlinkit)
 
Monisalisia elokuvateattereita kutsutaan myös ''monisaliteattereiksi'' eli ''multiplekseiksi''. [[Suomen elokuvasäätiö]]n määritelmän mukaan teatteri luokitellaan multipleksiksi, jos siinä on yli seitsemän salia.<ref name="elokuvavuosi2009">{{Verkkoviite | Osoite =
http://www.ses.fi/dokumentit/Elokuvavuosi%202009.pdf | Nimeke = Elokuvavuosi 2009 – Suomen elokuvasäätiön tilastoja | Tekijä = | Tiedostomuoto = PDF | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 2010 | Julkaisija = Suomen elokuvasäätiö | Viitattu = 26.1.2011}}{{deadlink}}</ref>
 
Suomessa oli vuonna 2009 yhteensä 196 elokuvateatteria, joissa oli yhteensä 306 salia.<ref name="elokuvavuosi2009"/> Joissakin maissa on elokuvateatterit kielletty.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/saudi-arabiassa_tehtiin_historiaa_nainen_sai_ohjata_elokuvan/6278452 | Nimeke = Saudi-Arabiassa tehtiin historiaa: Nainen sai ohjata elokuvan| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Yle.fi Uutiset| Ajankohta = 1.9.2012| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 1.9.2012 | Kieli = }}</ref>
Tällä hetkellä hallitseva digitaalisen elokuvateatteritekniikan standardi on DCI (Digital Cinema Initiatives; käytetään myös nimitystä D-Cinema), joka julkaistiin heinäkuussa 2005. D-Cinema-saleissa käytetään erittäin korkealaatuisia, moninkertaisesti kotiteatteriprojektoreita kalliimpia ja suurempia [[videoprojektori|videoprojektoreita]]. Projektorit voivat perustua esimerkiksi [[DLP]]- tai SXRD-tekniikoihin, joista DLP on tällä hetkellä yleisin. Valo tuotetaan filmiprojektorien tapaan ksenonlampuilla.
 
Elokuvateatterien digitalisoitumista hidastavat laitteistohankintojen vaatimat suuret investoinnit. Suomen ensimmäinen D-Cinema-laitteisto otettiin käyttöön Helsingin [[Tennispalatsi#Elokuvateatteri|Tennispalatsissa]] loppuvuodesta 2006<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/1135223097902 | Nimeke = Tennispalatsiin Suomen ensimmäinen digitaalinen projektori | Tekijä = Veli-Pekka Lehtonen | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 19.11.2006 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 22.9.2009 | Kieli = {{fi}} }}</ref> ja toinen Hämeenlinnan Bio Rexissä syksyllä 2007<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nordiskfilm.fi/valkokangas/uutinen.php?id=359 | Nimeke = Bio Rex digitalisoi koko elokuvateatteriketjun ja avaa Suomen ensimmäisen 3D-elokuvateatterin | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Nordisk Film – Uutiset | Ajankohta = 17.4.2008 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 22.9.2009 | Kieli = {{fi}} }}</ref>. Kesäkuussa 2009 D-Cinema-laitteisto oli asennettu Suomessa 27 elokuvasaliin,<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ses.fi/dokumentit/SESinfo%201-2010.pdf | Nimeke = Ajankohtaista | Tekijä = Harri Ahokas | Tiedostomuoto = PDF | Selite = | Julkaisu = SESinfo 1/2010 | Ajankohta = 2010 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen elokuvasäätiö | Viitattu = 8.2.2010 | Kieli = {{fi}} }}{{deadlink}}</ref> ja vuoden 2011 alkuun mennessä 30 prosenttiin maan saleista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ses.fi/dokumentit/Suomalaisen%20elokuvan%20tavoiteohjelma%202011-2015.pdf | Nimeke = Suomalaisen elokuvan tavoiteohjelma 2011–2015 | Tekijä = | Tiedostomuoto = PDF | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 2011 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen elokuvasäätiö | Viitattu = 26.1.2011 | Kieli = {{fi}} }}</ref> Lokakuussa 2012 saleista oli digitoitu jo yli 90 prosenttia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ses.fi/fi/ajankohtaista_asia.asp?id=4084 | Nimeke = Elokuvateattereille tulossa ennätysvuosi - katsojamäärä ylittää 8 miljoonaa | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 22.10.2012 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen elokuvasäätiö | Viitattu = 23.10.2012 | Kieli = {{fi}} }}{{deadlink}}</ref> Osassa digisaleista on edelleen myös perinteinen 35 mm:n projisointilaitteisto.
 
== Kolmiulotteisuus ==
 
Kolmiulotteisia eli '''3-D'''-elokuvia on esitetty elokuvateattereissa maksavalle yleisölle 1920-luvulta alkaen. Ensimmäisen kerran kolmiulotteisuus nousi hetkeksi suursuosioon 1950-luvulla. 3-D-elokuvia on vuosien mittaan esitetty useilla filmiin perustuvilla järjestelmillä, vaihtelevalla yleisömenestyksellä.
 
Kaikkein alkeellisimpia 3-D-järjestelmiä (esimerkiksi kaksivärisiä laseja käyttävä anaglyfinen järjestelmä) lukuunottamatta kolmiulotteisuus vaatii elokuvateatterilta kallista erikoiskalustoa. Tästä syystä 3-D:tä on viime vuosikymmeninä nähty lähinnä erikoisteattereissa, joissa on esitetty niitä varten erikseen tuotettua erikoisohjelmistoa. Esimerkiksi [[IMAX]]-teattereissa on ollut käytössä erittäin korkealaatuinen [[70 millimetrin filmi|70 mm:n filmiin]] ja [[polarisaatio]]on perustuva 3-D-tekniikka 1980-luvulta saakka.
37 122

muokkausta