Ero sivun ”Kausaliteetti” versioiden välillä

Kausaliteetin käsitettä onovat pohdittu paljontunnetut tunnettujenfilosofit filosofienpohtineet toimestapaljon [[Aristoteles|Aristoteleesta]] lähtien. Aristoteles määrittää teoksessaan ''[[Metafysiikka (Aristoteles)|Metafysiikka]]'' neljä syytä, joihin kaikki eri syyt voitaisiinvoidaan luokitella: materiaalinen, formaalinen, aikaansaava ja päämääräsyy. Näistä tieteellisessä keskustelussa kiinnostavin on aikaansaava syy, eli se syy, mistäjosta muutos saa alkunsa.

[[David Hume]]n filosofian mukaan kausaatio on vain suhde havaittujen tapahtumien välillä, mutta [[empiirinen tutkimus|empiirisesti]] ei voida varmentaa, että toinen tapahtuma (syy) aiheuttaisi toisen (seuraus). Sen sijaan voidaan tutkia, seuraako havaittu tapahtuma (seuraus) säännöllisesti toista havaittua tapahtumaa (syy). Humen analyysi tunnisti kolme kriteeriä sille, onko kyseessä syy-seuraussuhde. Spatiaallinen/ajallinen jatkuvuus, ajallinen järjestys ja yhteyden vakioisuus.{{Selvennä|Vajaa lause}} Humen empiiristä ajattelutapaa käytti lähtökohtanaan [[Patrick Suppes]], joka käsitteli todennäköisyysteoriaa kausaalisuudelle{{Selvennä|Epäselvälause}}. Suppesin teorian mukaan tapahtuma on syytoisen toiselletapahtuman tapahtumallesyy, jos ensimmäisen tapahtuman esiintymistä seuraa suurellahyvin todennäköisyydellätodennäköisesti toisen tapahtuman esiintyminen, eikä ole kolmatta tapahtumaa, joka selittää kahden ensimmäisen tapahtuman suhteen.<ref name=rubin></ref>