Ero sivun ”Jean-Charles Pichegru” versioiden välillä

[[KuvaTiedosto:Pichegru.jpg|thumb|250 px|Jean-Charles Pichegru]]

'''Jean-Charles Pichegru''' ([[16. helmikuuta]] [[1761]] [[Arbois]], [[Jura (departementti)|Juran departementti]], [[Ranska]] – [[5. huhtikuuta]] [[1804]] [[Pariisi]]) oli ranskalainen kenraali [[Ranskan suuri vallankumous|suuren vallankumouksen]] ajaltaajalla. Hän johti [[Itävalta|Itävallalle]] kuuluneiden [[Alankomaat|Alankomaiden]] ja [[Hollanti (maakunta)|Hollannin]] valtausta, liittoutui myöhemmin salaa vastavallankumouksen kannattajien kanssa ja suunnitteli hyökkäyksen [[Napoleon I|Napoleon Bonapartea]] vastaan. Hänen nimensä on kaiverrettu [[Riemukaari (Pariisi)|Pariisin Riemukaareen]].

Palveltuaan [[1792]] esikuntatehtävissä Pichegru kohosi muun muassa [[Louis Antoine Léon de Saint-Just|Louis Antoine de Saint-Justin]] ja [[Maximilien de Robespierre|RobespierreRobespierren]]n tukemana Reinin ja Moselin armeijakuntien ylipäälliköksi vuoden [[1793]] lopussa. Tässä tehtävässä hänen erityisenä ansionaan pidetään joukkojen esimerkillistä kuria. Pichegru sai kunnianimen "Isänmaan”Isänmaan pelastaja"pelastaja” (''Sauveur de la Patrie'') tukahdutettuaan joukkoineen vallankumouksen vuonna III ''germinal''-kuun 12. päivän kansannousun ([[1. huhtikuuta]] [[1795]]). Sen jälkeen hän sai komentoonsa Reinin, Pohjoisen sekä [[Sambren ja Meusen armeija]]t. SotilasuranHänen sotilasuransa viimeiseksi urotyöksi jäi uhkarohkea [[Rein]]in ylitys sekä [[Mannheim]]in valloitus syyskuussa [[1795]].

Ylipäällikön asemassaan Pichegru piti yllä suhteita kuninkaanvallan kannattajiin. Hän otti vastaan heidän edustajansa hänelle [[Louis V Joseph de Bourbon-Condé|Condén prinssin]] nimissä tarjoaman salaisen tehtävän saattaa armeijansa yhteen maanpakolaisten kokoamien joukkojen kanssa. Tarkoituksena oli julistaa [[Ludvig XVIII]] kuninkaaksi ja marssia pääkaupunkiin. Suunnitelma epäonnistui, ja Pichegru joutui eroamaan [[1796]]. Hän tuli kuitenkin valituksi [[Viidensadan neuvosto]]on [[1797]] kuningasmielisten johtajana.

Pichegru suunnitteli vielä samana vuonna syyskuun eli ''fructidor''-kuun vallankaappauksen, mutta hänet pidätettiin ja karkotettiin 14 muun päätekijän kanssa [[Ranskan GuyanaGuayana]]an. Muut osalliset, kuten esimerkiksi [[Lazare Carnot|Carnot]] ja [[Vincent-Marie Viénot de Vaublanc|Vaublanc]], pakotetiin poistumaan maasta.

Pichegru pääsi karkotuspaikasta [[Suriname]]en, sieltä toukokuussa 1798 Lontooseen ja edelleen Saksaan. Elokuussa [[1803]] Pichegru saapui Pariisiin [[bretagne]]laisen vastarintamiehen ja [[Jakobiinit|jakobiinin]] Georges Cadoudalin kanssa johtaakseen kuningasmielisiä [[Napoleon BonaparteI|Napoleon Bonapartea]]a vastaan. Hänet kuitenkin kavallettiin ja pidätettiin [[28. helmikuuta]] [[1804]]. Huhtikuun alussa hänet löydettiin kuolleena sellistään [[Temple]]n vankilassa, nähtävästi hirttäytyneenä. Väitettiin, että hänet olisi surmattu Bonaparten käskystä, mutta tarinaa ei ole voitu todentaa.

* "Jean-Charles Pichegru" teoksessa Charles Mullié, Biographie des célébrités militaires des armées de terre et de mer de 1789 à 1850, Poignavant et Compagnie 1852. Teos on saatavana sähköisessä muodossa Ranskan kansalliskirjaston kokoelmassa [http://gallica.bnf.fr/document?O=N036796 Osa 1] ja [http://gallica.bnf.fr/ark:/12148/bpt6k367975 Osa 2].

{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Pichegru, Jean-Charles}}