Ero sivun ”Z” versioiden välillä

'''Z''' ('''z''') on suomalaisten[[latinalaiset aakkoset|latinalaisten]] ja samalla myös [[latinalainensuomen aakkostokielen aakkoset|latinalaistensuomen aakkosten]] 26. [[kirjain]]. Useissa latinalaista aakkostoa käyttävissä kielissä (ei kuitenkaan suomessa) se on myös aakkosten viimeinen kirjain. Z-kirjaimen nimi on [[suomen kieli|suomen kielessä]] ''tset'' tai ''tseta'' (myös ''set'' tai ''seta'') ja äännearvo useimmiten [ts].<ref name=hurtta>[http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1323 Heikki Hurtta, Heikki: Ongelmakirjainten ääntäminen: kuu ja set] Kielikello 1/2002</ref> [[FonetiikkaKansainvälinen foneettinen aakkosto|Foneettisessa]] kirjoituksessa z on soinnillisen s-äänteen merkki.

Z on aiemmin ollut suomen kirjakielessä nykyistä laajemmassa käytössä. Yhdistelmät ''tz'' ja ''dz'' on lausuttu [θs] tai [θθ]. Myöhemmin ääntämys muuttui muotoon [ts]. Yhdistelmä ''tz'' korvautui ''ts'':llä vuodesta 1774 aina 1830-luvulle ulottuvan ajanjakson kuluessa.<ref>[http://runeberg.org/tieto/9/0194.html Suomen kieli ja kirjallisuus] Teoksessa Tietosanakirja, Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1922 (s. 355)</ref><ref>[http://sokl.uef.fi/aineistot/Aidinkieli/murteet/ts-vasti.html Erkki Savolainen, Erkki: Yleiskielen ts:n murrevastineet]</ref><ref name=korpela>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kirjaimet/tarinoita.pdf | Nimeke = Kirjainten tarinoita | Tekijä = Korpela, Jukka K. | Tiedostomuoto = PDF | Sivu = 124 }}</ref><ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Lauerma, Petri | Otsikko = Vieraiden grafeemien väistyminen varhaisnykysuomesta etenkin Jakob Johan Malmbergin tuotannon valossa