Ero sivun ”The Byrds” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rotlink (keskustelu | muokkaukset)
p päivitetty kuollut linkki
p - toimesta, kh
Rivi 32:
'''The Byrds''' oli vuosina 1964–1973 vaikuttanut yhdysvaltalainen rockyhtye, jonka musiikilliseen [[genre|tyyliin]] sisältyivät [[folk rock]], [[psykedeelinen rock]] ja loppuvaiheessa [[country rock]]. Yhtye perustettiin vuonna [[1964]] [[Los Angeles]]issa, jolloin siihen kuuluivat [[Roger McGuinn|Jim McGuinn]] (myöhemmin tunnettiin nimellä Roger McGuinn), [[David Crosby]], [[Chris Hillman]], [[Gene Clark]] ja [[Michael Clarke]].
 
The Byrdsia pidetään yhtenä rockin merkittävimmistä yhtyeistä. Se vaikutti laaja-alaisesti 1960-luvun populaarimusiikkiin ja moniin artisteihin ja Byrdsin katsotaan luoneen kahdella ensimmäisellä albumillaan käsitteen ''[[folkrock]]''.<ref name="Nyman/103">Nyman 1979, s. 103.</ref>
 
Byrds levytti uransa aikana paljon muidenkin artistien kappaleita. Erityisesti kaksi ensimmäistä albumia, ''[[Mr. Tambourine Man (albumi)|Mr. Tambourine Man]]'' ja ''[[Turn! Turn! Turn!]]'', sisälsivät useita [[Bob Dylan]]in kirjoittamia lauluja.
Rivi 38:
== Historia ==
===Perustaminen===
[[Roger McGuinn]] näki [[The Beatles]]in esiintyvän [[Ed Sullivan Show]]'ssa 9. helmikuuta 1964. Hän ihastui [[George Harrison]]in 12-kieliseen [[Rickenbacker]] -sähkökitaraan ja päätti hankkia välittömästi itselleen samanlaisen.<ref name="Nyman/194-195">Nyman 2009, s. 194-195.</ref> Folkmuusikkona ja lauluntekijänä jonkin verran mainetta saavuttanut [[Gene Clark]] näki McGuinnin esittävän Troubadour -klubilla The Beatlesin kappaleen "[[I Want to Hold Your Hand]]" ja ehdotti tälle yhteistyötä. [[David Crosby]] teki McGuinnin suuntaan seuraavana päivänä samantyyppisiä uteluja. Crosby oli soittanut orkesterinjohtaja [[Les Baxter]]in perustamassa folkryhmässä The Les Baxter's Balladeers. Tämä meriitti ei tehnyt McGuinniin suurempaa vaikutusta, mutta kuultuaan, että Crosbyn ystävällä Jim Dicksonilla oli oma studio, hänet otettiin mukaan ryhmään, joka sai nimekseen The Jet Sets.<ref name="Nyman/186-187">Nyman 2009, s. 186-187.</ref>
 
Ensimmäinen singlesinglen, The Beatles -vaikutteinenvaikutteisen "Please Let Me Love You", julkaistiinjulkaisi [[Elektra Records]]in toimesta kesällä 1964. Elektran johtaja [[Jac Holzman]] ei pitänyt yhtyeen nimestä, joten hän julkaisi singlen nimellä The Beefeaters. Kappaleen äänitykseen osallistui kaksi maineikasta studiomuusikkoa;, basisti [[Ray Pohlman]] sekäja rumpali [[Earl Palmer]]. Laulun menestys jäi kuitenkin heikoksi.<ref name="Nyman/186-187">Nyman 2009, s.186-187.</ref> Tässä vaiheessa basistiksi tuli [[bluegrass]]-kitaristi ja [[mandoliini]]n soittaja [[Chris Hillman]], joka suostui hankkimaan 40 dollaria maksaneen japanilaisen bassokitaran. Lahjakkaana muusikkona hän oppi soittamaan sitä hyvinkin pian. Rumpaliksi valittiin [[Michael Clarke]], vaikka tällä ei ollut juurikaan meriittejä rumpujen soitosta. David Crosby oli nähnyt tämän soittavan [[congarummut|congarumpuja]] eräässä tilaisuudessa, mutta suurimman vaikutuksen Clarke oli tehnyt Crosbyyn visuaalisesti. Valmiin kokoonpanon nimeksi otettiin The Byrds.<ref name="Nyman/188">Nyman 2009, s. 188.</ref>
 
===Nousu menestykseen===
Yhtyeen läpimurroksi muodostui huhtikuussa 1965 julkaistu ensimmäinen single, folkrock-versio [[Bob Dylan]]in kappaleesta "[[Mr. Tambourine Man]]". Se nousi listaykköseksi sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa.<ref name="Nyman/103">Nyman 1979, s. 103.</ref> Tämä oli onnenpotku myös Dylanille, sillä singlen menestys esitteli hänen tuotantoaan laajemmalle yleisölle kuin hänen omat julkaisunsa.<ref name="Nyman/103">Nyman 1979, s.103.</ref> Pian julkaistiin myös debyyttialbumiensialbumi ''[[Mr. Tambourine Man (albumi)|Mr. Tambourine Man]]'', jolla yhtye yhdisteli erityisesti [[The Beatles]]in ja Bob Dylanin musiikkia. Vielä samana vuonna he julkaisivat musiikillisesti samankaltaisen albumin ''[[Turn! Turn! Turn!]]''. Nämä kaksi ensimmäistä albumia loivat The Byrdsin tavaramerkin;: Roger McGuinnin 12-kielisen Rickenbacker -sähkökitaran luoman "helisevän" äänimaailman sekä melodiset lauluosuudet.
 
Seuraava Byrds-albumi ''[[Fifth Dimension]]'', vuonna 1966, uudisti yhtyettä [[psykedeelinen rock|psykedeelisen rockin]] suuntaan, ja se luetaankin nykyään kyseisen musiikinlajin uranuurtajien ja klassikoiden joukkoon. The Byrds itse käytti uudesta sähköisemmästä tyylistään nimitystä ''space rock''.<ref name="Nyman/105">Nyman 1979, s. 105.</ref> Huomattavaa on että albumin kappale, singlenäkin julkaistu "[[Eight Miles High]]" oli ensimmäisiä psykedeelisen rockin kappaleita. Byrds menetti varman suuren hitin, kun radioasemat lopettivat kappaleen soittamisen väittäen sen sisältävän viittauksia huumausaineisiin.<ref name="Nyman/194-195">Nyman 2009, s.194-195.</ref> Kaikesta huolimatta "Eight Miles High" on yhtyeen suurimpia klassikoita.
 
Psykedeelistä linjaa jatkoi seuraava albumi ''[[Younger Than Yesterday]]'' vuonna 1967, jossa oli jo kuultavissa ensimmäisiä vaikutteita [[country rock]]ista. Samana vuonna 1967 ilmestyi myös mainiosti menestynyt kokoelma-albumi ''[[The Byrds' Greatest Hits]]''.
Rivi 53:
Vuonna 1969 julkaistiin seuraava albumi ''[[Dr. Byrds & Mr. Hyde]]''. Kokoonpano oli muuttunut suuresti, alkuperäisjäsenistä mukana oli ainoastaan yhtyeen keulahahmo, [[Roger McGuinn]] (aiemmin Jim McGuinn). Uusi levy edusti hieman [[rock|rockimpaa]] tyyliä, mutta myös country-vaikutteet olivat tallella. Kitaristi [[Clarence White]] liittyi Byrdsiin ja toi uutta ulottuvuutta yhtyeen soittoon. Kyseisellä levyllä oli myös versio Parsonsin ja McGuinnin kappaleesta ''Drug Store Truck Drivin' Man''. Itse Parsonsin esittämänä kyseinen kappale on ''Gram Parsons & The Shilos'':n live-levyllä vuodelta 1973.
 
Lokakuussa 1969 julkaistiin studioalbumi ''[[Ballad of Easy Rider]]'', joka sai mukavan vastaanoton.<ref name="Nyman/105">Nyman 1979, s. 105.</ref>
 
Roger McGuinn hajotti yhtyeen syyskuussa 1973, mutta kokosi sen lähes samantien uudelleen.<ref name="Nyman/205">Nyman 2009, s. 205.</ref> Mukana olivat kaikki alkuperäisen kokoonpanon jäsenet ja tuloksena oli albumi ''[[Byrds (albumi)|Byrds]]''. Kaupallisesti se menestyi hyvin (Yhdysvalloissa listasijoitus 20.), mutta arvostelut olivat negatiivisia. Tästä pettyneenä McGuinn peruutti tulevan kiertueen ja yhtyeen toiminta päättyi.<ref name="Nyman/205">Nyman 2009, s.205.</ref>
 
== Jäsenet ==