Ero sivun ”Musiikkialbumi” versioiden välillä

91 merkkiä lisätty ,  7 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
(kirjoitetaan parempi määritelmä)
{{lähteetön|}}
'''Levyalbumi'''{{Lähde|Ikinä kuullukkaa tälläistä sanaa}} on [[äänite]], jolle on tallennettu yleensä kokoelma musiikkikappaleita tai puhetta. Albumi voidaan julkaista kiekon muotoisena kuten vinyylilevyt ja CD-levyt, kasettina tai digitaalisena. Se on usein pakattu tyyliteltyihin kansiin, ja sen mukana voi tulla oheismateriaalia kuten kuvia tai laulujen sanoitukset.
 
Alun perin levyalbumilla tarkoitettiin 78 [[pyörimisnopeus|kierrosta minuutissa pyörivien]] (RPM) [[gramofonilevy|savi-]] tai [[vinyylilevy|vinyylisinglejen]] kokoelmaa.{{Lähde|suomeksi ei takuulla ole koskaan tarkoitettu}} Ensimmäinen tällainen julkaisu oli Tshaikovskin ''Pähkinänsärkijä-sarja'' vuodelta 1909. Levykokoelman levyjä säilytettiin kansiossa kuten valokuvia pidetään valokuva-albumin taskuissa.
 
Myöhemmin albumi-sana alkoi viitata 33 kierrosta minuutissa pyöriviin 12-tuumaisiin LP-vinyylilevyihin, jotka sisälsivät yhtä paljon musiikkia kuin singleistä koottu levykokoelma. LP sisälsi siis yhtä paljon musiikkikappaleita kuin ''albumillinen'' singlejä, jolloin itse LP-levyäkin ruvettiin nimittämään albumiksi. Vinyylilevyjen marginalisoiduttua albumi-nimitystä on alettu käyttää mistä tahansa painetusta pidemmästä [[äänite|äänitteestä]] (mukaan lukien [[CD-levy|CD]], [[Minidisc]] ja [[C-kasetti]]). Erityisesti sanaa albumi (tai ”studioalbumi”) käytetään viittaamaan artistien julkaisuihin, jotka koostuvat uudesta studiomateriaalista erotukseksi vanhaa materiaalia kierrättävistä kokoelmalevyistä tai konserttitaltioinneista (”live-albumi”).
 
Ensimmäinen albumimitat täyttävätäyttävän vinyylilevyvinyylilevyn tehtiinteki 1948 Columbia Recordsin toimestaRecords. Siihen mahtui noin 23 minuuttia musiikkia molemmille puolille (eli yhteensä 46 minuuttia). [[Jazz|Jazz-musiikissa]] albumeihin siirryttiin singlejen sijaan vuoden 1954 tienoilla. Jazz-musiikissa tähän oli kovemmat paineet, koska pitkät kappaleen pituutta venyttävät soolot kuuluvat olennaisesti jazz-musiikkiin. [[Populaarimusiikki|Populaarimusiikissa]] ja [[rock]]issa, joissa kappaleet olivat etenkin tuolloin kolmen minuutin pituisia, albumeihin siirryttiin kunnolla vasta vuoden 1962 tienoilla. Alkuaikoina populaarimusiikin levyillä oli yleensä 12 kappaletta. [[Yhdistynyt kuningaskunta|Isossa-Britanniassa]] alettiin suosia hieman pidempiä 14 kappaleen levyjä. Samana pysynyt kappalemäärä liittyi tuon ajan artistien ja levy-yhtiöiden sopimusteknisiin kuvioihin. Jazzissa kappaleita oli albumeillakin usein neljästä kuuteen, koska paljon sooloilua sisältäneet kappaleet olivat pidempiä. Ehkä vielä jazziakin enemmän pitkistä levyistä hyötyi klassinen musiikki. Monet suurista teoksista tunnetut säveltäjät olivat jääneet muiden varjoon osaksi sen takia, etteivät heidän teoksensa soveltuneet hyvin pitkäsoittolevyjä lyhyemmille levyformaateille.
 
[[Single]]n ja albumien ”siirtymäkaudella” 1960-luvun puolivälin tienoilla single-kappaleet jätettiin usein albumeilta pois. Pian singlet alettiin kuitenkin ymmärtää eräänlaisiksi näytteiksi albumeista ja singlenä julkaistut kappaleet laitettiin myös albumeille.
3 759

muokkausta