Ero sivun ”U” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Historiaa (latina ja suomi); otsikointi |
||
Rivi 5:
Äänneasultaan latinalaista U-kirjainta vastaa [[kyrillinen kirjaimisto|kyrillisessä kirjaimistossa]] esiintyvä [[У|kyrillinen У (у)]], joka on u-äänteen merkki.
==Historiaa==
U-kirjaimella merkitään suomen kielessä labiaalista suppeaa [[takavokaali]]a {{IPA|[u]}}. [[Ruotsin kieli|Ruotsin kielessä]] u-kirjaimella merkitään lähinnä labiaalista suppeaa keskivokaalia {{IPA|[ʉ]}}, joka on {{IPA|[u]}}:n ja {{IPA|[y]}}:n välimuoto.<ref name=savolainen>{{Verkkoviite▼
U-kirjain ei kuulunut antiikin [[latina]]n aakkosiin. [[V]]-kirjaimella merkittiin sekä ''u''- että ''v''-äänteitä. Keskiajalla latinassa käytettiin sekä u- että v-kirjainta merkitsemään ''u''- ja ''v''-äänteitä ilman erotusta. Vasta 1600-luvulla vakiintui latinaan nykyinen käytäntö, jonka mukaan u-kirjain jäi ''v''-äänteen merkiksi vain erikoistapauksissa. U:lla merkitään latinassa edelleen ''v''-äännettä silloin, kun sitä edeltää joko ''ng'' tai ''s'' ja sitä seuraa samaan tavuun kuuluva vokaali (kuten sanassa ''lingua'' "lingva").<ref name=pekkanen>{{Kirjaviite | Tekijä = Pekkanen, Tuomo | Nimeke = Ars grammatica, Latinan kielioppi | Julkaisija = Yliopistopaino
| nimeke = Verkkokielioppi | tekijä = Erkki Savolainen▼
| Sivu = 10 | Julkaisupaikka = Helsinki | Selite = 5. painos | Vuosi = 1988 | Tunniste = ISBN 951-570-022-1}}</ref>
==U suomen kielessä==
U-kirjaimella merkitään nykysuomessa labiaalista suppeaa [[takavokaali]]a {{IPA|[u]}}.<ref name=savolainen>{{Verkkoviite
| osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu163.htm | tiedostomuoto = | selite = 1.6.3 Suppeat, puolisuppeat ja väljät vokaalit
| julkaisija = | ajankohta = 2001
| viitattu = 18.8.2014 }}</ref>
Vanhassa kirjasuomessa u-kirjaimella oli useita käyttötapoja, sillä oikeinkirjoitus oli vakiintumatonta. [[Mikael Agricola]] käytti kirjaimia w, v ja u merkitsemään sekä ''v''- että ''u''-äännettä. Myös ''wu'' tai ''o'' saattoivat merkitä ''u''-äännettä. Vaikka ''v''-äänteen kirjoitustavaksi vakiintui w-kirjain vuoden 1642 [[Biblia]]ssa, vielä myöhemminkin käytettiin ''u''-äänteen merkkinä sekä u- että v-kirjainta.<ref name=jussila>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2698 | Nimeke = Voi wee! | Tekijä = Jussila, Raimo | Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus | Ajankohta = 24.6.2008 | Viitattu 20.8.2014 }}</ref>
==U muissa kielissä==
▲
==Muita esitystapoja==
| |||