Wikipedia

Ero sivun ”Suomen aateli” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rälssitilojen osalta aatelisten yksinoikeus oli lakkautettu jo 1700-luvulla mutta säteritilojen osalta vasta 1864
tarkennus
Rivi 6:
 
Ajan mittaan rälssioikeuksia alettiin myöntää jopa ilman rälssipalveluksen suorittamista. Verovapaus ei ollut aluksi periytyvä, mutta [[Juhana III]] määräsi aatelisarvon perinnölliseksi [[1569]]<ref name="Factum"/>. Käsite ”aateli” tuli käyttöön 1500-luvun kuluessa.
 
Vuonna 1723 vahvistettiin laki ritariston ja aateliston erioikeuksista. Eräiltä osin sen säännökset kuitenkin kumosi vuonna 1789 annettu [[yhdistys- ja vakuuskirja]]. Tällöin aatelisto menetti muun muassa yksin­oikeutensa korkeimpiin virkoihin.<ref name=Ritarihuone>{{kirjaviite | Tekijä = Johanna Aminoff-Winberg | Nimeke = Ritarihuone ja Suomen aatelissuvut | Sivu = 70–71 | Suomentaja = Salla Korpela, Wilhelm Brummer | Julkaisija = Minerva | Julkaisupaikka = Helsinki | Vuosi = 2013 | Tunniste = 978-952-492-781-9}}</ref><ref name=SuomHist>{{kirjaviite | Tekijä = Salme Vehvilä, Matti J. Castrén | Nimeke = Suomen historia lukioluokkia varten | Sivu = 66–67 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1975 | Tunniste = ISBN 951-0-00592-3}}</ref> Lisäksi talonpojatkin saivat tällöin oikeuden hankkia omistukseensa verovapaita [[rälssi]]tiloja<ref name=SuomHist />, ei kuitenkaan [[säteri]]tiloja.<ref name=Ritarihuone />
 
== Venäjän aika ==
Rivi 13 ⟶ 15:
Vuonna [[1809]] ”Suomen alueen Ritaristo ja Aateli” kokoontui [[Porvoon maapäivät|Porvooseen maapäiville]], joilla se vannoi uskollisuutta uudelle venäläiselle hallitsijalle, teki suunnitelman suuriruhtinaskunnan omasta Ritarihuoneesta ja sai maapäivien päätteeksi täydennystä uusista aateloiduista ja korkeampaan aatelisarvoon korotetuista. Nämä uudet aatelisarvot eivät enää olleet ruotsalaisia eivätkä toisaalta venäläisiäkään, vaan keisari myönsi ne erikseen Suomen suuriruhtinaskuntaan. Näin erillinen Suomen aateli oli syntynyt.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/index.php?ilmoitus=4204 | Nimeke=Juhlaseminaari: Suomen aateli 200 vuotta | Julkaisupaikka=Agricolan tapahtumakalenteri | Viitattu=26.8.2009}}</ref>
 
Aateliston vuonna [[1723]] vahvistetut [[Erioikeus|erioikeudet]], siltä osin kuin Yhdistys- ja vakuuskirja ei ollut niitä kumonnut, pysyivät voimassa myös [[Suomen suuriruhtinaskunta|Venäjän vallan aikana]]. [[Säätyvaltiopäivät 1863|Vuosien 1863–1864 valtio­päivillävaltiopäivillä]] niistä päätettiin kuitenkin kumotalakkauttaa niistäsäädyn monetyksinoikeus tärkeimmätsäteritilojen kutenomistamiseen<ref aatelistenname=Ritarihuone yksin­oikeus [[säteri]]tilojen omistamiseen/><ref>[http://fi.wikisource.org/wiki/S%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6_koskeva_sen_oikeuden_kumoamista,_joka_ritaristolla_ja_aatelilla_yksin%C3%A4ns%C3%A4_on_omistamaan_ja_pit%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n_allodio-s%C3%A4teri%C3%A4_ja_muuta_vapaa-maata_s%C3%A4teri-vapaudella Keisarillisen Majesteetin Armollinen Sääntö, koskeva sen oikeuden kumoamista, joka Ritaristolla ja Aatelilla yksinänsä on omistamaan ja pitämään allodio-säteriä ja muuta vapaa-maata säteri-vapaudella. Annettu Helsingissä, Huhtikuun 2 p. 1864]</ref>, samoin kuin aateliston vapaus [[henkiraha]]stan sekä yksinoikeus eräisiin korkeisiin [[Virka|virkoihin]].maksamisesta<ref name=Ritarihuone />{{kirjaviite, |ja Tekijäsamalla =keskusteltiin Johannajo Aminoff-Winbergaateliston |muidenkin Nimekeeri­oikeuksien =poistamisesta.<ref name=Ritarihuone ja/> Suomen aatelissuvut[[Säätyvaltiopäivät 1867|Vuoden Sivu1867 =valtio­päivillä]] 68–71kumottiin | Suomentaja =myös Salla Korpelasäännös, Wilhelmjonka Brummermukaan |aatelisilla Julkaisijaoli =eräissä asioissa Minervaoikeus |käyttää Julkaisupaikkaensimmäisenä = Helsinkioikeus­asteenaan [[hovioikeus|hovi­oikeutta]].<ref Vuosi name=Ritarihuone 2013 | Tunniste = 978-952-492-781-9}}</ref> JäljelleVaikka jääneetkinaatelin sääty­eri­oikeudetyksinoikeus menettivätkorkeimpiin enimmänvirkoihin merkityksensäei vuonnaollut [[1906]]enää voimassa, kun1800-luvun [[säätyvaltiopäivät]]lopulle lakkautettiinsaakka ja tilalle tuli yleiseenenemmistö [[ÄänioikeusSuomen senaatti|äänioikeuteensenaattoreista]] perustuvaoli [[eduskunta]]aina aatelisia.<ref name="Toivonen">{{KirjaviiteRitarihuone | Tekijä=Toivonen, Raimo | Nimeke=Uskonnottoman oikeusopas | Sivu=124 | Luku=Säätyerioikeudet | Julkaisupaikka=Jämsä | Julkaisija=R. Toivonen | Vuosi=1997}}</ref>
 
Jäljelle jääneetkin sääty­eri­oikeudet menettivät enimmän merkityksensä vuonna [[1906]], kun [[säätyvaltiopäivät]] lakkautettiin ja tilalle tuli yleiseen [[Äänioikeus|äänioikeuteen]] perustuva [[eduskunta]].<ref name="Toivonen">{{Kirjaviite | Tekijä=Toivonen, Raimo | Nimeke=Uskonnottoman oikeusopas | Sivu=124 | Luku=Säätyerioikeudet | Julkaisupaikka=Jämsä | Julkaisija=R. Toivonen | Vuosi=1997}}</ref> Samalla laadittiin kuitenkin myös ehdotus uudeksi [[ritarihuone]]järjestykseksi, mutta sen vahvisti vasta [[Svinhufvudin senaatti]] vuonna 1918.<ref>Ritarihuone ja Suomen aatelissivut, s. 75</ref>
 
Muutamia [[poliitikko]]ja, [[yliopisto]]miehiä ja [[Yrittäjyys|liikemiehiä]] aateloitiin vielä 1900-luvun alussa, osa viimeisistä suomenkielisellä nimellä. Viimeinen aateloitu suomalainen oli [[August Langhoff]], jolle myönnettiin [[vapaaherra]]n arvonimi vuonna 1912<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.ritarihuone.fi/fin/suomenaatelisto/aatelistokauttahistorian/ | Nimeke=Aatelisto kautta historian | Julkaisija=Suomen Ritarihuone | Viitattu=2.12.2009}}</ref>.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_aateli”