Versio 1. helmikuuta 2014 kello 09.14 muokkaa Jmk (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, ylläpitäjät 90 940 muokkausta p Käyttäjän 84.250.36.253 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Savir tekemään versioon. ← Vanhempi muutos		Versio 18. elokuuta 2014 kello 16.59 muokkaa kumoa Wähäwiisas (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 9 107 muokkausta Otsikointia yhdenmukaistettu, lähteitä puuttuu Uudempi muutos →
Rivi 1: {{Tämä artikkeli\|käsittelee kirjainta. [[G (elokuva)\|G]] on myös ruotsalainen elokuva}} {{lähteetön}} {{Latinalaiset aakkoset\|iso=G\|pieni=g}} '''G''' on suomalaisten ja samalla [[latinalaiset aakkoset\|latinalaisten aakkosten]] seitsemäs [[luettelo kirjaimista\|kirjain]]~~. Länsimaisessa aakkostossa pienellä G-kirjaimella on merkki '''g'''~~. G-kirjaimen nimi on [[suomen kieli\|suomen kielessä]] ''gee''. Suomessa kirjain 'g' esiintyy yhtäältä vierasperäisissä sanoissa [[Soinnillinen velaariklusiili\|soinnillisen velaariklusiilin]] merkkinä, toisaalta kirjainyhdistelmässä ''ng'', joka merkitsee [[velaarinen nasaali\|velaarista nasaalia]] eli ns. äng-äännettä. ==~~Historia~~Historiaa== [[Latinalainen aakkosto]] ei varhaisimmassa muodossaan tuntenut G:tä. Kreikan [[gamma]]sta (Γ) juontuvalla [[C]]:llä merkittiin sekä [[soinniton velaariklusiili\|soinnitonta velaariklusiilia]] [k] että sen soinnillista vastinetta [[Soinnillinen velaariklusiili\|{{IPA\|[g]}}]]. Noin 200-luvulla eaa. näille kuitenkin todettiin haluttavan erilliset kirjaimet. Päädyttiin ratkaisuun lisätä C:hen poikkiviiva soinnillisen klusiilin merkiksi. Tämä ratkaisu mahdollisti aiempien kaiverrusten korjailemisen. ==G suomen kielessä== Myöhemmin G on eri kielissä saanut muita äännearvoja niiden historiallisen kehityksen aikana tapahtuneiden [[äänteenmuutos]]ten vuoksi. [[Palatalisaatio]]n myötä jo kansan[[latina]]ssa lienee tunnettu [[etuvokaali]]en (''i e'') edellä äänneasu postalveolaarisena [[affrikaatta]]na [dʒ], joka edelleen esiintyy [[Italian kieli\|italiassa]]. [[Ranskan kieli\|Ranskassa]] ja [[portugalin kieli\|portugalissa]] tämä äänne on yksinkertaistunut [[frikatiivi]]ksi [ʒ], ja vielä pidemmälle se on kehittynyt [[Espanjan kieli\|espanjassa]], jossa se on menettänyt soinnillisuutensa ja takaistunut jälleen velaariseksi: [x]; amerikanespanjan murteissa jopa [h]. Kaikki nämä äänteet kuitenkin kirjoitetaan mainituissa kielissä edelleen G-kirjaimella.▼ Suomessa g-kirjain esiintyy vierasperäisissä sanoissa [[Soinnillinen velaariklusiili\|soinnillisen velaariklusiilin]] eli [g]-äänteen merkkinä. Sitä käytetään myös kirjainyhdistelmässä ''ng'', joka merkitsee [[velaarinen nasaali\|velaarista nasaalia]] eli ns. äng-äännettä ([ŋ]). ==G muissa kielissä== ▲~~Myöhemmin~~ G on eri kielissä saanut muita äännearvoja niiden historiallisen kehityksen aikana tapahtuneiden [[äänteenmuutos]]ten vuoksi. [[Palatalisaatio]]n myötä jo kansan[[latina]]ssa lienee tunnettu [[etuvokaali]]en (''i e'') edellä äänneasu postalveolaarisena [[affrikaatta]]na [dʒ], joka edelleen esiintyy [[Italian kieli\|italiassa]]. [[Ranskan kieli\|Ranskassa]] ja [[portugalin kieli\|portugalissa]] tämä äänne on yksinkertaistunut [[frikatiivi]]ksi [ʒ], ja vielä pidemmälle se on kehittynyt [[Espanjan kieli\|espanjassa]], jossa se on menettänyt soinnillisuutensa ja takaistunut jälleen velaariseksi: [x]; amerikanespanjan murteissa jopa [h]. Kaikki nämä äänteet kuitenkin kirjoitetaan mainituissa kielissä edelleen G-kirjaimella. Latinalaisen aakkosiston omaksuneiden kielten joukossa muutoksia ovat mm. [[puolivokaali]]nen äänneasu [j] [[Ruotsin kieli\|ruotsissa]] myöhemmän, erillisen palatalisaation myötä ja soinniton [k] [[Islannin kieli\|islannissa]].

Ero sivun ”G” versioiden välillä