Ero sivun ”Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
korj. |
|||
Rivi 99:
Patsas paljastettiin 4. kesäkuuta 1960. Tilaisuutta oli alun perin kaavailtu johonkin Mannerheimin merkkipäivään, mutta tasavuodet osoittautuivat liian aikaisiksi.<ref name="ko180">Konttinen 1989, s. 180</ref> Jalusta oli ollut valmiina edellisestä syksystä lähtien, mutta itse patsas siirrettiin paikalleen viikkoa ennen tilaisuutta, 27. ja 28. toukokuuta välisenä yönä.<ref name="ko180" />
Jo aamulla Mannerheimin haudalle oli tehty kunniakäynti ja se oli kukitettu. Paljastustilaisuus oli mediatapahtuma, joka radioitiin ja televisioitiin maanlaajuisesti.<ref name= lindg>{{Kirjaviite | Tekijä = Lindgren, Liisa | Nimeke = Monumentum, Muistomerkkien aatteita ja aikaa | Vuosi = 2000 | Luku = Jälleenrakennettu kansanyhteys, Viimeinen sankari | Sivu =
Patsaan ympäristö oli jaettu erilaisiin alueisiin vieraiden ja tilaisuuden ohjelman mukaan:<ref>Konttinen 1989, s. 181</ref>
Rivi 127:
== Taiteellinen merkitys ==
Vasemmisto suhtautui torjuvasti Mannerheimin patashankkeeseen jo ennen kilpailuja. Aimo Tukiainen huomautti ''Sosialidemokraatin'' haastattelussa omista [[työväenluokka]]isista taustoistaan. Hän selitti toimivansa tehtävässään ammattimiehen tavoin. Kilpailussa oli kyse toimeksiannon takaaman huomion lisäksi ammatin sisäisestä
Kritiikki otti Tukiaisen luonnoksen (1954) positiivisesti vastaan, mutta vuonna 1960 nuori kriitikko- ja taitelijapolvi torjui teoksen sekä poliittisista että esteettisistä syistä. Arveltiin, että [[Unkarin kansannousu|Vuoden 1956 Budapestin tapahtumat]], joissa oli kadonnut Stalinin patsaita, sekä Neuvostoliitossa alkanut Stalin-kultin purkaminen saattoivat heittää kiusallisen varjon Mannerheimin henkilökulttiin. Suurmiesten palvonta koettiin yleisesti Euroopassa demokratian vastaisena ilmiönä.<ref name= lindg />
| |||