Österman astui Suomen [[Valkoinen Armeija|Valkoisen Armeijan]] palvelukseen Saksassa 11. helmikuuta 1918 vannottuaan ensin lippuvalan ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksen Suomen valtiolle. Tässä tilaisuudessa hänet ylennettiin [[majuri]]ksi. Suomeen (Vaasaan) hän palasi jääkäreiden pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Vaasasta hänet komennettiin [[Suomen sisällissota]]an Kuopioon, missä hänen tehtävänään oli perustaa ja järjestää [[5. jääkäripataljoona]] ja toimia itse sen komentajana. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin edellä mainitun pataljoonan komentajana Tampereella. Österman määrättiin 11. huhtikuuta 1918 juuri perustetun [[5. jääkärirykmentti|5. Jääkärirykmentin]] komentajaksi. Hän otti osaa taisteluihin [[eversti]] [[Eduard Ausfeld]]in operaatioryhmässä muodostetun [[Rainer Stahel]]in ryhmän jalkaväkikomentajana Karjalan kannaksella, johon myös hänen komentamansa 5. jääkärirykmentti kuului.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>
==VapaussodanSisällissodan jälkeinen aika==
[[Tiedosto:Johan Laidoner and Hugo Österman 1938 in Tallinn.png|thumb|right|250px|Viron sotaväen ylipäällikkö [[Johan Laidoner]] (oikealla) ja Suomen sotaväen päällikkö Hugo Österman Tallinnassa 1938. Salaiset keskustelut koskivat [[Suomen ja Viron puolustusyhteistyö|Suomen ja Viron sotilaallisen yhteistyön]] syventämistä.]]
Österman määrättiin vapaussodansisällissodan jälkeen 10. heinäkuuta 1918 alkaen komentajaksi Jääkäripataljoona 6:een, josta muodostettiin myöhemmin Jääkäripataljoona 3 ja Kajaanin sissipataljoona ja 5. tammikuuta 1919 alkaen Itämeren jalkaväkirykmentti 1 (myöh. Porin rykmentti). Komentajan tehtävästä hän oli komennettuna syyskuussa vuonna 1920 suojeluskuntain ylitarkastajaksi ja toimi 1. huhtikuuta – 1. lokakuuta 1923 välisen ajan Helsingin suojeluskuntapiirin päällikkönä. Hän osallistui vuoden 1924 alussa niin sanottuun ''upseerikapinaan'', jonka tarkoituksena oli painostaa [[Lauri Ingman|Lauri IgmaniaIngmania]] ottamaan hallitukseensa puolustusministeriksi [[Lauri Malmberg]] tiukkoine ehtoineen, johon vaatimukseen Ingman sitten myöntyikin presidentti Ståhlbergin periaatteellisesta vastustuksesta huolimatta.<ref>Alapuro 1998: 256–257.</ref> Edellä mainitun selkkauksen jälkeen hänet siirrettiin 20. kesäkuuta 1924 alkaen Sotaväen esikunnan esikuntapäällikön viransijaiseksi, jossa tehtävässä hän toimi maaliskuulle 1925. Hänet siirrettiin 29. elokuuta 1925 alkaen 3. Divisioonan komentajaksi ja nimitettiin 9. kesäkuuta 1928 alkaen [[jalkaväen tarkastaja]]ksi sijoituspaikkanaan Yleisesikunta. Hän toimi myös apulaispuolustusministerinä [[Svinhufvudin II hallitus|Svinhufvudin II hallituksessa]] 10. heinäkuuta 1930 – 21. maaliskuuta 1931 välisenä aikana ja [[Uudenmaan lääni]]n [[maaherra]]n viransijainen 17. elokuuta 1932. Lopulta hänet nimitettiin 12. tammikuuta 1933 sotaväen päälliköksi.<ref name="SJE1939"/><ref name="SJE1975"/>. Kyseisessä virassa hän toimi lokakuuhun 1939 saakka, jolloin nimike muuttui puolustusvoimain komentajaksi nousseen sotamarsalkka [[Gustaf Mannerheim]]in myötä.{{lähde}}
Vuonna 1938 Österman valittiin Helsingin vuoden 1940 olympiakisojen järjestelytoimikunnan jäseneksi.
