Ero sivun ”Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 45:
Valko-Venäjän kulttuuri koki 1920-luvulla merkittävää elpymistä. Hallinto kiinnitti huomiota kouluihin, taiteisiin ja valkovenäläisiä haluttiin nostaa valtionhallinnon päättäviin elimiin.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,65,2009</ref> Näkyvänä merkkinä kulttuurirenessanssista olivat Minskiin perustetut ensimmäiset teatterit ja orkesterit. Kirjallisella kentällä esiin astui uusia runoilijoita ja prosaisteja ja jo ennen neuvostovaltaa debytoinut [[Jakub Kolas]] jatkoi tuotantoaan. Hallinto ryhtyi julkaisemaan asiakirjoja myös aikaisemmin syrjityllä [[valkovenäjä]]n kielellä.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,65,2009</ref>
Kulttuurielämän kohentaminen ei suinkaan sujunut vailla ongelmia. Kehittyneitä kulttuuri-instituutioita ei aluksi ollut, valtaosa väestöstä asui maalla, valkovenäjän kieltä aliarvostettiin ja valkovenäläisten osuus maan hallinnossa oli aluksi pieni. Käynnistettiin mittava kulttuuri-instituutioiden rakennustyö. Aluksi perustettiin 4000 koulua. Vuonna [[1926]] todettiin lukutaitoisen aikuisväestön osuudeksi 53% ja vuonna [[1927]] Valko-Venäjälle hyväksytty oma perustuslaki antoi kaikille kielille tasa-arvoisen aseman.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,65-66,2009</ref>
Sodan hävitysten jälkeen alkoi myös talous elpyä. Vuonna [[1925]] oli talous saavuttanut ensimmäistä maailmansotaa edeltäneen tason. Uutta teollisuutta syntyi [[NEP]]-kaudella vuosina [[1921]]- [[1928]] erityisesti puunjalostus- ja tekstiiliteollisuuden aloille.<ref> Ikonen,S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: Tuhon ja menestyksen tarinat,66,2009</ref>
| |||