Ero sivun ”Motivaatioteoriat” versioiden välillä

[[Motivaatio]]ta on aikojen saatossa kuvattu monilla '''motivaatioteorioilla''', ja ne ovat saaneet juurensa motivaatioteorioiden kulta-aikana 1950-luvulla. Teorioihin on kohdistettu paljon kritiikkiä ja niitä on kyseenalaistettu, mutta kuitenkin nämämonia vanhatvanhoja teoriatteorioita luultavastisiteerataan selittävätedelleen parhaitenyleisesti. yksilönUudemmat motivaatiotaja validimmat motivaatioteoriat (mm. TeoriatSteven Reiss'n työ) vaativat vielä laajempaa huomiota, ennen kuin ne tulevat suositummiksi.

Eri teoriat ovat hyvin erilaisia ja kuvaavat motivaatiota eri kulmista. Teoriat lähinnä täydentävät toisiaan ja ne voidaan jakaa kahteen pääryhmään:

Sisältö- eli tarveteorioita on useita, joista kuuluisimpia ovat [[Maslow'n tarvehierarkia]], Herzbergin motivaatio- ja hygieniateoria sekä McClellandin suoritusmotivaatioteoria. Tarpeet määritellään sisäisen epätasapainon tilaksi, joka saa ihmisen toimimaan tasapainon saavuttamiseksi. Tarpeiden suhteellinen voimakkuus ja niiden heilahtelut ohjaavat yksilön käyttäytymistä ja suoriutumishalukkuutta. Tarpeiden perusteoria on frustraatioteoria, jonka mukaan tarpeen tyydytys johtaa tarpeen vähenemiseen ja turhautuminen johtaa tarpeen kasvuun. Tästä teoriasta hieman moninaisempi on Alderferin ERG-teoria, joka myös täydentää Maslowin tarvehierarkiaa. Tarveteorioista uusimpia ovat McClellandin ja Alderferin motivaatioteoriat. Nämä edellä mainitut teoriat ovat puhtaasti tarveteorioita ja näistä hieman poikkeava on Herzbergin kaksifaktoriteoria.<ref>Peltonen 1998, s. 33–36; Ruohotie 1998, s. 51–52</ref> Myös tarveteorioihin voidaan liittää vuosina 1995-1998 tehty psykologian professori [[Steven Reiss]]'n laaja empiirinen tutkimus siitä, mitkä ovat ihmisten elämän perustarpeita eli motiiveja, jonka pohjalta muodostui 16 elämän perustarpeen teoria.<ref>Reiss, Steven (2004) Multifaceted Nature of Intrinsic Motivation: The Theory of 16 Basic Desires. Review of General Psychology, vol 8, 179-195.</ref>

Usein ihmiset eivät ole tietoisia omasta motivaatiostaan. Sigmund Freud oli ensimmäinen, joka huomasi tutkimuksissaan alitajuisten motivaation merkityksen ihmisen käyttäytymisessä. Hän huomasi, että ihminen ei useinkaan ole tietoinen siitä, mitä hän haluaa ja miksi. Hän totesi tutkimuksissaan ihmisen tietoisen motivaation olevan vain jäävuoren huippu ihmisen käyttäytymisestä.<ref name="yksi"/> [[Steven Reiss]]'n tutkimukset osoittavat kuitenkin, että ihmiset ovat varsin tietoisia omista elämän perusmotiiveistaan. Näin ollen heidän yksilöllisiä motiivejaan voidaan kartoittaa ja motiivien intensiteettiä mitata luotettavasti motiivien mittaamiseen kehitetyllä työkalulla. Kaikille ihmisille on yhteistä, että heitä motivoi 16 elämän perustarvetta, mutta se, missä määrin nämä motivoivat, on täysin yksilöllistä. Perusmotiivit ovat suhteellisen pysyviä läpi koko elämän. Näin ollen motivaatio ei vaihtele täysin tilannesidonnaisesti, vaan vahvat motiivimme ajavat meitä jatkuvasti eteenpäin. Esimerkiksi henkilö, jolla on hyvin vahva riippumattomuuden perustarve, haluaa olla riippumaton joka tilanteessa ja joka päivä.<ref>Reiss, Steven (2009) The Normal Personality. New Way of Thinking about People. Cambridge University Press.</ref>

Ihmiset eivät eroa toisistaan vain kyvyiltään, vaan myös haluiltaan, asenteiltaan ja motiiveiltaan. Yksilöiden motivaatiotaso riippuu heidän motiiviensa voimakkuudesta. Motiivit usein liitetään ihmisen tarpeisiin, haluihin, vietteihin, sisäisiin yllykkeisiin sekä palkkioihin ja rangaistuksiin. Motiivit herättävät, ylläpitävät vireyttä ja ovat päämääräsuuntautuneita. Ne pitävät liikkeen tiettyyn suuntaan tiedostettuna tai tiedostamattomana ja sitovat tietyn määrän ihmisen energiasta. Koska monet motiivit tulevat alitajunnasta, on niiden löytäminen, tutkiminen ja kehittäminen erittäin vaikeata. Motiivit ovat niitä ”syitä” (why’s) meidän käyttäytymisellemme, miksi toimimme ja haluamme asioita. Keskeisin syy käyttäytymiselle ovat motiivit ja tarpeet. McClellandin määritelmän mukaan motiivi on tietynlaiseen tavoitetilaan kohdistuva toistuva kiinnostus tai mielen askarrus. Motiivit virittävät ja ohjaavat ihmisen käyttäytymisen tiettyyn suuntaan ja motivaatio on se psyykkinen tila ja halu, millä vireydellä toimitaan tavoitteiden saavuttamiseksi.<ref>Peltonen & Ruohotie 1987, s. 22; Hersey 1996, s. 24–35</ref> Steven Reiss löysi tuhansia ihmisiä haastattelemalla yli 400 erilaista motiivia. Hän ryhmitteli ne 16 elämän perustarpeeksi eli motiiviksi, jotka ovat universaaleja ihmiskunnassa. Ihmisten yksilöllisyys syntyy siitä, missä määrin kukin näistä motiivista motivoi meitä.<ref>Reiss, Steven (2000) Who am I? The 16 Basic Desires that Motivate Our Actions and Define our Personalities. Berkley Books, New York.</ref>

Motivaatio jaetaan tyypillisesti sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Jaottelu on tärkeätä motiivien selvittämiseksi. Tekeekö ihminen töitä palkan eteen (ulkoinen motivaatio) vai kokeeko hän työniloa (sisäinen motivaatio)? Odotettujen palkkioiden avulla voidaan erotella sisäinen ja ulkoinen motivaatio. Ne esiintyvät yhtäaikaisesti ja ovat toisiaan täydentäviä. Sisäisesti motivoituneen toiminnan tyydytys tulee itse tekemisestä, ei niinkään tekemisen seurauksista, kuten esimerkiksi ulkoisista palkkioista. Tyypillisiä sisäisesti motivoituneita toimia ovat leikkiminen, etsiminen, tutkiminen ja haasteellinen toiminta. Nämä ovat sisäisesti motivoitunutta toimintaa, koska ihmiset toimivat näin ilman vailla odotusta ulkoisesta palkkiosta.<ref name="kolme">Peltonen & Ruohotie 1987, s. 25–26; Ruohotie 1998, s. 37–41; Viitala 2004 , s. 153–154; Piili 2006, s. 48</ref>