Ero sivun ”Ranskan merivoimat” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 31:
1700-luvun Ison-Britannian merimahdin nousu johti lukuisiin taisteluihin, joista osa oli kuitenkin Ranskalle voitollisia, kuten [[Picquet de la Motte]]n johtama Atlantin purjehdus. Ensimmäinen laivaston alus teki 1766 maailmannympäripurjehduksen päällikkönään [[Louis Antoine de Bougainville]].
Ranskan laivasto taisteli [[Yhdysvaltain vapaussota|Yhdysvaltain vapaussodassa]] Yhdysvaltain rinnalla, ja [[Chesapeakenlahti|Chesapeakenlahdella]] [[François Joseph Paul de Grasse]]n johtama yhdistynyt laivasto löi Kuninkaallisen laivaston 1781. Voitto mahdollisti yhdistyneiden maavoimien etenemisen voitokkaaseen [[Yorktownin taistelu]]un. Laivasto myös tuki maajoukkoja tykkitulella. Saman aikaisesti Intiassa Suffren kyseenalaisti vara-amiraali Sir Edward Hughesin laivasto-osaston merenherruuden.
Amiraali Villaret Joyeusen laivasto-osasto esti Ushantin kolmannessa taistelussa 1. kesäkuuta 1794 Britannian kuninkaallista laivastoa tuhoamasta Pohjois-Amerikasta vehnää Ranskaa kuljettanutta saattuetta. Taisteluun osallistuneita juhlittiin Pariisissa, mutta ranskalaisten kärsimät alustappiot edes auttoivat Britannian alkavaa merenherruutta. Välimerellä Ranskan laivasto osallistui hyökkäykseen Egyptiin vuonna 1798. Vältellen takaa-ajavaa Horatio Nelsonin johtamaa brittilaivastoa Ranskan laivasto, johon kuului satoja aluksia ja kuljettaen 30000 sotilasta, valtasi Maltan ennen Egyptin maihinnousua ja Aleksandrian valtausta. Ranskan maavoimat marssivat sisämaahan ja laivasto jäi Aboukirin lahdelle odottamaan. Nelsonin saatua tiedon ankkurissa olevasta laivastosta hän määräsi laivastonsa hyökkäämään. Seuranneessa Abukirin taistelussa kärsitty tappio lopetti Ranskan laivaston toiminnan Välimerellä sekä rohkaisi uusia maita liittymään Napoleonia vastustavaan toiseen liittokuntaan.
Vuosina 1798-1800 Ranskan ja Yhdysvaltain välillä käytiin [[kvasisota]]a, joka oli taistelua ilman sodanjulistusta. Taustalla olivat Yhdysvaltain suhteet Britanniaan sekä korvausten maksaminen itsenäisyystaisteluissa Ranskalta saadusta avusta. Ranskan laivaston alukset valtasivat Britanniaan matkanneita Yhdysvaltain lipun alla purjehtineita aluksia. Tämän seurauksena Yhdysvaltain laivasto kävi joukon menestykkeitä taisteluita Ranskan laivaston aluksia vastaan. Syksyyn 1800 mennessä Ranskan laivaston kaapparien ja sotalaivojen toiminta oli supistunut minimiin.
Ranskan vallankumous, joka hävitti lukuisia aatelissyntyisiä upseereita kuten Charles d'Estaing, rampautti Ranskan merivoimia. Yritys nostaa merivoimien tasoa päättyi Latouche Trévillen kuolemaan vuonna 1804 ja vuotta myöhemmin Trafalgarin taisteluun, jossa Nelson tuhosi yhditetyn ranskalais-espanjalaisen laivaston. Voittoisa taistelu takasi brittien meriherruuden Napoleonin sodista aina toiseen maailmansotaan.
{{kesken|Historia loppuu Trafalgarin taisteluun}}
== Merivoimat ==
[[Tiedosto:Gaule96.jpg|thumb|left|230px|Ydinkäyttöinen lentotukialus [[FS Charles de Gaulle]]]]
|