Ero sivun ”Viimeiset kaanit” versioiden välillä

Kirja alkaa: "Mereltä käyvä heikko tuuli toi rantakylään kostean, mädäntyneen [[merilevä]]n hajua." Riikkilän realismiin ei kuuluisi muu haju, ei ainakaan alkulauseeseen. Vanha ukko tervasi venettään ja Pertsa ja Kilu ruiskuttivat polkupyöränpumpulla vettä ukon niskaan. Sankarit eivät saa olla aivan moitteettomia.

Kirja siirtyy kuvailemaan poikien perheitä heidän kotipihojensa kautta. Kilun eli Kallen isä on "lahdella pomona" ja Kilun äidillä oli varaa olla kotiäitinä. Kilun äiti siivoaa kotia ja korjaa vaatteita päivät pitkät ja vaatisi pojaltaan samaa, koska silloin "kun äiti oli ollut nuori" ei saanut paljoakaan tehdä omaksi huviksi ja toisaalta piti tehdä paljon kotitöitä. Leipäkin oli ollut kuiva kannikka. Nyt oli leivällä voita ja makkaraa ja silti lapset eivät ole kiitollisia! Kilun isä oli käynyt muutaman viikon kiertokoulun, mutta pojan pitää saada käydä ainakin yhteiskoulu, mikä oli Kilun mielestä "pelkkää kieroutta". Kilu oli perheen ainut lapsi. Mummo asui samassa huoneessa kuin Kilu. Kilu kammoksui työntekoa, tuo vetelyys näkyi TV-sarjassa Kilun lihavuutena. Hän on tämän kirjan tarinassa sankarin kaveri, sivustakatsoja, mutta sarjan myöhemmissä kirjoissa älykäs ja päättäväinen. Kirjassa hänen pelkonsa ei purkaudu "Mennään kotiin"-pyynnöiksi kuten TV-sarjassa.

17-vuotias - oli uitossa ja muutaman vuoden vanhempi sisko "Likka", Liisa, oli "Klupilla" töissä. [[Sinikka Nopola]]n tamperelaisnainen on 2000-luvun alussa myös vanhempiensa mielissä "Likka" (Pertsa ja Kilu-televisiosarjoissa käytettiin Tampereen murretta). Frantsun kuvaus on tyly: "heti näki, että oli elänyt puutteellisissa oloissa". Kasvot näyttivät paljon ikäistä vanhemmalta. Isoveljen suhtautuminen pikkuveljeen oli kateellista. Liisa sai Klubilla kosketuksen toiseen maailmaan ja pyrki myös viettämään vapaa-aikansa kotitalonsa ulkopuolella. Pertsa joutui vanhempiensa huolten ja poliittisten väittelyiden, joissa molemmissa äiti oli pääroolissa, kuulijaksi, mutta hän osaa myös poistua huomatessaan tutun kiistelyn alkavan. Joinakin sunnuntai-aamuina Pertsan äiti syyllisyydentuntoisena raahaa Pertsankin kirkkoon, jonka poika toteaa olevan paikka, jossa "kiskottiin irti kaikki elämänilo ja annettiin vastalahjaksi kuolemisen "riemu". Toisinaan papin kuvaama helvetti näkyy pojan unissa, joista hän kuitenkin herää kesken elämiseensä. Pertsan kotipiha säästyi ylenpalttiselta hoidolta ja liiteri oli täynnä isänsä keräämää romua. Se oli piha, jolla Kilukin leikki leikkinsä ja pohti tulevaisuuttaan, oma koti oli Kilulle vieras paikka. Liian siisti kymmenenvuotiaalle pojalle. Pertsan rasitteena olivat kotityöt: sian ja kanojen ruokinta, kahvin keitto vanhemmille, kun nämä tulivat töistä, veden ja polttopuiden haku keittiöön jne.

Pertsan isä oli huono-onninen mies - jos hän joskus sai parempipalkkaisen työn, hän sairastuu tai loukkaantuu ja putoaa entiseen kurjuuteensa. Pertsalla oli monia suunnitelmia ansaita rahaa ja korjata isänsä taloudellinen asema: jos vaikka löytäisi aarteen tai öljysuonen. Pertsan perhe elää kädestä suuhun vanhempien palkkojen kuluessa vuoroin talonvelan maksuun, vuoroin ruokavelkojen maksuun - kaikki meni, mitä ansaittiin. Kilun esitellessä metsästä löytämänsä puukkoa ja Pertsan alkaessa tehdä siihen tuppea, Pertsa ei unohda mainita, että "Jos isä tekisi tämän, niin sitten sä näkisit vasta oikean tupen."

Pojat lähtevät aamulla auringon noustessa kalaretkelle veneellä ilman vanhempien lupia jättäen aamun työt tekemättä. [[Pitkäsiima]] laskettiin ja soudettiin Kuolio-nimiseen saareenKuolionluotoon, jossa nukuttiin pois univelka. Sitten nostettiin pitkäsiima. Pertsa sanaili isänsä pessimististä sävyä matkien isoa ankeriasta nostaessaan, mutta nosto onnistui ilman siiman katkeamista. Pojat palasivat saarelle. Saarella pojat pohtivat mitä tehdä elämässään: Kilun isä ajatteli pojastaan kauppapuutarhuria mutta Kilu halusi karata kohta merelle ja palata [[merikapteeni]]na. Pertsa paljasti alkavan uransa heti - hänestä tulee keksijä! Muutama keksintö - linkkulukko, rotanloukku, kanojen syöttökaukalo - oli jo tehty. Kilun valmistelu omaa uraansa varten oli säästäminen öljypukua varten!. Pertsa oli pohtinut rahan tekoa myös veneellä, kunhan siihen saisi moottorin. Saarella tutkittiin mm. salaperäistä luolaa. Sieltä löytyi mm. Cognac-pullo - Kilun isä käytti sitä vilustumiseen ja Pertsan äiti antoi miehelleen ryypyn tämän ollessa synkimmillään.

Paluu saaresta tehtiin omatekoisen purjeen avulla. Myrsky oli puhjennut ja pojilla oli kovatyökova työ pärjätä merenkäynnissä. Pertsa pisti huonovointisen Kilun äyskäröimään, joka auttoi. Pian he näkivät väärin ohjatun [[purjevene]]en kaatuvan pari sataa metriä rannasta, Äijiänniemen kivikon luona. He nostivat vedestä nuoren naisen ja miehen, jolla oli pitkä arpi kasvoissaan. He veivät kuolemalta pelastetut rantaan, saivat yli 800 mk palkkion (vastaten Kilun isän kahden viikon palkkaa) mutta heitä vaadittiin olemaan kertomatta tapahtuneesta. Vene oli muka Liisan isän ja salaa käyttöön otettu. Poikien epäluuloisuus ja Arpinaaman pelottelu vuorottelivat heidän mielissään.