Ero sivun ”Maanviljely” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Pilkun viilaamista | Sama linkki kahteen kertaan (hirssi; kesäkurpitsa) | Lisätty 2x {{lähde?}} -mallinne |
|||
Rivi 11:
Maanviljelyn vaiheet ajoittuvat [[kasvukausi|kasvukauteen]]: [[kylvö]], kasvu ja sadonkorjuu. Kylvövaiheessa maa muokataan ensin kylvölle sopivaksi. Tämä tapahtuu kyntämällä ja äestämällä maaperä. Kyntö kääntää maan halutulta syvyydeltä. Näin maan ravinteet sekoittuvat, edellisen sadon kasvinjätteet hautautuvat maahan sekä saadaan [[rikkakasvi|rikkakasvit]] kuolemaan. Siemen kylvetään käsin tai koneella. Siemen kylvetään useimmiten maan sisään tyypillisesti muutaman sentin syvyyteen. Suotuisissa olosuhteissa (tarpeeksi lämpöä, tarpeeksi kosteutta) siemen itää. Maan päälle tullutta itänyttä kasvia sanotaan oraaksi (vilja), versoksi tai taimeksi.
Suomessa on yleisesti käytössä ns. kylvölannoitusmenetelmä, jolloin [[kylvökone]]essa on erillinen säiliö [[lannoite|lannoitteille]] ja lannoite levitetään peltoon samalla kertaa kylvön yhteydessä. Tästä menetelmästä on se etu että lannoitteista saadaan irti parempi hyötysuhde verrattuna pintalevitykseen. Suorakylvö on menetelmä jossa maata ei muokata mekaanisesti lainkaan ja rikkakasvien torjunta tehdään kemiallisesti. Suorakylvö sopii erityisen hyvin viljojen, nurmien ja öljykasvien peltoviljelyyn.
Kasvukauden aikana maaperää kastellaan ja lannoitetaan tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Kasvukauden aikana rikkakasvit kilpailevat auringonvalosta ja muista kasvun edellytyksistä tukahduttaen varsinaisen viljelykasvin kasvuolosuhteet. Kasvua estävät ja satoa vähentävät myös tuholaiseläimet sekä kasvitaudit. Rikkakasvien vaikutusta vähennetään kitkemisellä, haraamisella, liekityksellä tai kemiallisilla kasvinsuojeluaineilla. Kasvinsuojeluaineita eli [[torjunta-aine]]ita on sekä synteettisesti valmistettuja että biologisesti valmistettuja. Luonnonmukaisessa tuotannossa eli luomussa on sallittua käyttää ainoastaan biologisia kasvinsuojeluaineita. Tuhoeläimiä torjutaan karkottamalla, levittämällä peltoon tuhoeläimien torjuntaeliöitä esimerkiksi petoja tai loispistiäisiä sekä käyttämällä kemiallisia tuhoeläinten torjunta-aineita.
Viljelykierrolla tarkoitetaan menetelmää, jossa samaa kasvia ei viljellä samalla peltolohkolla useampana vuotena peräkkäin. Poikkeuksena monivuotinen nurmi, jota viljellään 3–5 vuotta samalla lohkolla. [[Monokulttuuri]]ssa yhdellä lohkolla kasvaa vain yhtä viljelykasvia, ja jos viljelykasvi on sama useampana vuotena peräkkäin,
Kun viljelykasvi on tullut kypsäksi eli tuleentunut, on sadonkorjuun aika. Sadonkorjuussa syntynyt kasvin haluttu osa (useimmiten hedelmä) korjataan talteen sopivalla menetelmällä. Juureskasvit kaivetaan maasta ylös, kasvi voidaan leikata ja hedelmä tai siemen erotella, yms. Esim. viljan sadonkorjuussa uudet siemenet ovat tavoiteltu viljelyn tulos. Siemenet erotellaan [[leikkuupuimuri]]lla ja niitä käytetään esimerkiksi [[jauhot|jauho]]jen, [[rehu]]jen, [[suurimo]]iden, [[tärkkelys|tärkkelyksen]] ja [[mallas|maltaiden]] raaka-aineeksi.
Rivi 26:
Maanviljelyyn siirtymisen taustalla ovat saattaneet olla ilmastonmuutokset, mutta mahdollisesti myös yhteisölliset muutokset. Todennäköisesti siirtyminen metsästys-keräily-taloudesta maatalouteen oli pitkä ja asteittainen prosessi. Vaikkakin todettu ilmastonmuutos on suosituin selitys maanviljelyn synnylle Lähi-idässä, se että maanviljely on syntynyt riippumattomasti useita kertoja, viittaa siihen että myös yhteisöllisillä syillä on saattanut olla merkitystä.
Nykytiedon mukaan maanviljely kehitettiin Lähi-idän lisäksi riippumattomasti Pohjois-Kiinassa (7000 eaa., kasveina muun muassa [[hirssi]] ja [[soijapapu]]), Etelä-Kiinassa (7000 eaa., muun muassa riisi), Keski-Meksikossa (4000 eaa., [[kesäkurpitsa]], [[maissi]], [[papu]]), Saharan eteläpuolisessa Afrikassa (3000 eaa., muun muassa [[durra]],
Täysin riippuvaisiksi viljelykasveista ja eläimistä tultiin vasta [[pronssikausi|pronssikaudella]]. [[Sumerit]] aloittivat aiempaa järjestelmällisemmän maanviljelyn noin 5500 eaa. Järjestelmällinen maanviljely mahdollisti suuremman väestömäärän kuin metsästys ja keräily, sekä elintarvikkeiden ylijäämän, joka voitiin säilyttää talven varalle, ja jolla voitiin käydä kauppaa{{lähde?}}. [[Maatalousyhteiskunta|Maatalousyhteiskunnan]] kyky elättää ihmisiä, jotka eivät itse tuottaneet ruokaa, oli edellytys vakinaisten sotajoukkojen synnylle{{lähde?}}. Niinpä sumerit kykenivät ennennäkemättömään alueiden valloittamiseen luoden historian ensimmäisen imperiumin. Myöhemmin egyptiläiset rakensivat Niilin ympäristön maanviljelyn avulla vielä laajemman valtakunnan.
[[Kolmivuoroviljely]]n keksiminen keskiajalla lisäsi maanviljelyn tehoa huomattavasti. Vuoden [[1492]] jälkeen maanviljely monipuolistui kun Eurooppaan tuotiin muiden mantereiden viljelykasveja ja toisin päin. 1800-luvun alkupuolella maanviljelytekniikka oli etenkin kasvien jalostamisen myötä parantunut niin, että sama maa-ala kykeni tuottamaan moninkertaisesti keskiaikaiseen verrattuna. 1900-luvun koneellistumisen, etenkin [[traktori]]n keksimisen myötä kylvön, korjuun ja puinnin kaltaiset vaativat työt pystyttiin tekemään ennenkuulumattomalla tehokkuudella. Urbanisoituneessa yhteiskunnassa maanviljely elinkeinona on vähentynyt. Maanviljelyä harjoitetaan kotipuutarhan tai [[siirtolapuutarha]]n muodossa jopa kaupungeissa. Pienessä mittakaavassa jopa kerrostalon parvekkeella voi kasvattaa viljelykasveja.
| |||