Ero sivun ”Deep Purple in Rock” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 59:
Uudella albumilla Deep Purplen tyyli muuttui Blackmoren johdolla huomattavasti aiempaa raskaampaan ja aggressiivisempaan suuntaan.<ref>Bloom, s. 173.</ref> On väitetty tämän olleen vastareaktio ''Concertolle'', josta Blackmore ei pitänyt, vaikka hän ymmärsikin sen merkityksen huomion hankkimisen kannalta. Lord ja Blackmore olivat tehneet sopimuksen siitä, että yhtye omaksuisi paremmin menestyvän levyn tyylin – ''Concerto'' olisi siis merkinnyt klassisvaikutteista tyyliä ja vielä ilmestymätön ''In Rock'' raskaampaa suuntausta. Yhtye oli kuitenkin edennyt raskaampaan suuntaan jo pitemmän aikaa kaikkien jäsenten yhteisymmärryksessä. Kokoonpanoa oli muutettu ja Gillan ja Glover otettu mukaan juuri siksi, ettei raskaampi ilmaisu ollut onnistunut alkuperäislaulaja [[Rod Evans]]in ja -basisti [[Nick Simper]]in kanssa.<ref name="hh 41">Heino, s. 41.</ref>
 
Blackmoren mukaan yhtye teki tarkoituksella ”jokaisesta biisistä hirveää tykitystä vailla mitään suvantokohtia”.<ref name="bloom 164">Bloom, s. 164.</ref> ''In Rockin'' teon aikoihin hän siirtyi käyttämään lähes yksinomaan [[Fender Stratocaster]] -kitaraa, joka oli hänen aiemmin käyttämäänsä [[Gibson Guitar Corporation|Gibsonia]]ia huomattavasti ”rockimpi” soitin. Vastavetona rajummaksi muuttuneeseen kitarasoundiin myös Jon Lord kehitteli omaperäisen urkusoundin soittamalla [[Hammond-urut|Hammond-urkujaan]] [[Marshall-vahvistin|Marshall-kitaravahvistimen]] ja -kaiuttimen läpi. Näin syntyi paljon tavallista Hammondia raskaampi ja säröisempi ääni. Lord kutsui viritystään nimellä ”The Beast” ({{k-fi|Peto}}).<ref name="hh 42">Heino, s. 42.</ref>
 
=== Kappalemateriaali ===