Ero sivun ”Itsevaltius” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 5:
Euroopassa etenkin 1500-, 1600- ja 1700-luvuilla esiintynyttä itsevaltaista monarkiutta on kutsuttu '''absolutismiksi'''. Tuon ajan itsevaltiaan perikuvan, [[Ranska]]n Aurinkokuningas ([[Ranskan Ludvig XIV|Ludvig XIV]]) on kerrottu usein määrittäneen asemansa sanomalla ”''valtio olen minä''” ({{k-fr|l’État c’est moi}}). On kuitenkin epävarmaa, sanoiko hän noin todellisuudessa koskaan.<ref>Burnam, Tom: Väärien käsitysten sanakirja</ref> 1700-luvulla syntyi valistuksen myötä myös ”valistunut itsevaltius”. Itsevaltiudesta luovuttiin vähitellen etenkin [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan suuren vallankumouksen]] jälkeen, ja hallitsijan valtaa alkoivat rajoittaa [[perustuslaki|perustuslait]].
Ranskassa 1700-luvun loppupuoliskolla esiintyi itsevaltiuden teoreetikkona Jean Bonin (k. 1596). Teoksessaan ''Les six livres de la republique'' hän kertoo olevansa sitä mieltä, että sekä lainsäädäntö- että toimeenpanovallan tulee kuulua ainoastaan hallitsijalle, mutta ei saa olla despoottista, vaan hallitsijakin on sidottu moraaliin.
Terminä ''absolutismi'' merkityksessä ’itsevaltius’ syntyi vasta Ranskan vallankumouksen jälkeen. Sanan käyttö yleistyi sen jälkeen, kun [[absoluuttinen monarkia]] oli vuonna 1823 palautettu [[Espanja]]ssa.<ref>Reinhard Blänkner: [http://www.ohio.edu/chastain/ac/absoluti.htm Absolutism] {{en}} Encyclopedia of 1848 Revolutions. Ohion yliopisto. Viitattu 24.6.2014.</ref>
| |||