Ero sivun ”Tuoli” versioiden välillä

193 merkkiä lisätty ,  7 vuotta sitten
→‎Tuolit Suomessa: lähde historiaan
(→‎Tuolit Suomessa: lähde historiaan)
[[Suomen kieli|Suomen kielen]] sana ''tuoli'' on uudehko [[suomen kielen lainasanat|lainasana]] [[ruotsin kieli|ruotsin kielestä]]. ''Penkki'' taas tulee ehkäpä skandinaavisten kielten kautta Italian varhaisten rahanvaihtajien pöytää merkitsevästä nimityksestä. Samasta kantasanasta on kehittynyt myös sana ''[[pankki]]''. Alkuperäinen, suomessa omaperäinen nimitys tuolille ja penkille on ''rahi''.
 
Tuolit olivat Suomessa harvinaisia [[16001700-luku|16001700-luvulle]] asti. Talonpoikaissisustuksissa istuimina oli yleensä erilaisia puuesineitä, esimerkiksi laatikoita[[arkku]]ja ja [[Penkki|penkkejä]]. Myös [[vuode|vuoteella]] istuttiin. [[Savupirtti|Savupirttien]] seiniä kiersivät kiinteät penkit, joilla istuttiin ja usein nukuttiinnukuttiinkin. [[Renessanssi]]n aikana kartanoiden sisustuksiin tuli liikuteltavia irtohuonekaluja. Tuoleja ilmestyi runsaammin säätyläiskartanoihin 1600-luvun loppupuolella, pappiloihin ja porvariskoteihin vasta sata vuotta myöhemmin.<ref name = suova>{{Kirjaviite | Tekijä = Maija Suova (toim.) | Nimeke = Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos| Vuosi =1958 | Sivu = 1240 | Julkaisija =WSOY }}</ref>
 
Tuolin perusmalli on tukeva renessanssituoli H:n muotoisine jalkatukineen. Myöhemmin siihen liitettiin kunkin aikakauden mukanaan tuomia vaikutteita ja tyylejä. Renessanssituoli oli Suomessa käytössä 1900-luvulle asti. Sen suoralinjaiset ja jykevät muodot soveltuivat hyvin puuseppien taitoihin.
115 258

muokkausta