Ero sivun ”Optometristi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p viitemalline |
p →Historiaa: viitteitä |
||
Rivi 6:
==Historiaa==
1800-luvulla silmälaseja tekivät ensin kiertävät linssinhiojat ja instrumenttimaakarit, jotka kaupustelivat myös [[ilmapuntari|ilmapuntareita]], [[kaukoputki]]a ja [[suurennuslasi|suurennuslaseja]]. Sitten silmälasien teko siirtyi [[Kelloseppä|kelloseppien]] ammattikunnalle, jotka pitivät tarjolla
1900-luvun alkuvuosikymmeninä oppia alettiin hakea [[Saksa]]sta [[Jena]]n ja Berliinin kaksivuotisista optikkokouluista, joissa opiskelleet kutsuivat itseään ''diplomioptikoiksi''.<ref name = helenius/>
Kisällintutkinnot lopetettiin 1961, kun optikko-tutkintonimike laillistettiin. Vuonna 1950 oli Helsingin Kansakoulukadulle perustettu [[keskikoulu]]pohjainen, nelivuotinen Optikkokoulu (virallisesti Erikois-Optikkojen Liiton Koulu). Samassa yhteydessä toimi vuodesta 1954 kaksivuotinen Optisen alan ammattikoulu, joka valmisti ''silmälasintajan'' ammattiin. Siitä oli mahdollisuus lisäopinnoilla kouluttautua edelleen optikoksi.<ref name = suova>{{Kirjaviite | Tekijä = Maija Suova (toim.) | Nimeke = Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos| Vuosi =1958 | Sivu = 938 | Julkaisija =WSOY }}</ref> Ammattikoulusta tuli myöhemmin Silmälasioptikkokoulu.<ref name = helenius>{{Kirjaviite | Tekijä =Helenius, Ria ja Rahunen, Eija | Nimeke =“Historian lehtien havinaa”, Suomalaisen optikkokoulutuksen historiaa | Vuosi = 2009| Luku = | Sivu =5–16 | Selite =opinnäytetyö | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Metropolia-ammattikorkeakoulu| Tunniste = | www =https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/2594/Historian%20lehtien%20havinaa.pdf?sequence=1 | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 27.7.2014 | Kieli = }}</ref>
''Optikkomestariksi'' saattoi näyttötutkinnon kautta valmistua 1970-luvulle asti, jolloin optikkokoulutus siirtyi valtiolle.<ref name = helenius/>
==Lähteet==
{{Viitteet}}
| |||