Ero sivun ”Viuhka” versioiden välillä

Viuhkat voidaan jakaa rakenteeltaan kahteen lajiin. Yleisin on kokoontaitettava laskosviuhka, jota on [[Japani]]ssa ja [[Kiina]]ssa käytetty jo 900-luvulta lähtien. Se kulkeutui idänkaupan myötä Eurooppaan keskiajan lopulla. Tällainen viuhka oli hyvin suosittu [[Ranska]]n [[Hovi|hoveissa]], joissa sekä miehet että naiset suojautuivat sillä auringon paisteelta ja [[takka]]tulen loimotukselta. Valtaosa näistä viuhkoista tuotiin Japanista ja Kiinasta kunnes vuonna 1678 [[Pariisi]]in perustettiin viuhkantekijöiden ammattikunta. 1700-luvulla viuhkasta tuli naisen asuun kuuluva muodikas asuste. Muodoltaan lapiota muistuttavaa ”varjostinviuhkaa” ei voida taitella kokoon. Laskosviuhka on valmistettu säleistä ja laskostetusta varjostimesta. Puolipyöreä varjostin valmistettiin paperista, silkistä tai pergamentista ja se koristeltiin peitevärimaalauksella. Säleet olivat yleensä [[Norsunluu|norsun]]- tai kilpikonnanluuta, [[bambu]]a tai puuta. Ne koristeltiin kaiverruksin, lävistyskuvioin sekä [[kulta]]- tai [[hopea]]upotuksin.<ref name="st1892">{{Lehtiviite | Otsikko = Viuhkoista | Julkaisu = Suomen Teollisuuslehti | Ajankohta = 01.07.1892 | Numero = 14 | Sivut = 12-13 | www = http://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1119334/articles/118337 | www-teksti = Kansalliskirjasto | Viitattu=27.07.2014}}</ref> Arvokkaimmat viuhkat olivat tunnettujen [[Taiteilija|taiteilijoiden]] [[Maalaustaide|maalaamia]]. [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] jälkeen viuhkan käyttö levisi kaikkiin kansankerroksiin. [[Empiretyyli|Empire]]kaudella suosittiin [[Paljetti|paljetein]] koristeltuja [[pitsi]]mäisiä läpikuvioisia luuviuhkoja. Viuhkoja alettiin valmistaa suuria määriä teollisesti 1800-luvun puolivälissä jolloin ne menettivät siroutensa. Teollisesti valmistetut viuhkat olivat puusäleisiä räikeäkuvioisia kangas-, pitsi- tai paperiviuhkoja.

Euroopassa viuhkaa käytettiin 1600–1800-luvuilla vilvoittelun ohella myös viestimisvälineenä.<ref name="sos1910">{{Lehtiviite | Otsikko = Wiuhkakieltä | Julkaisu = Sosialisti | Ajankohta = 13.07.1910 | Numero = 157 | Sivut = 7 | www = http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/718342/articles/118336 | www-teksti = Kansalliskirjasto | Viitattu=27.07.2014}}</ref> Sen aikaisen [[Etiketti|etiketin]] mukaan nuorten miesten ja naisten välinen viestintä oli rajattua ja valvottua. Samoihin aikoihin Japanissa niin sanotuilla [[Prostituutio|punaisten lyhtyjen alueilla]] kulkeva mies tai nainen suojasi usein kasvonsa ehkäistäkseen tunnistamisen.