Ero sivun ”Uitto” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 26:
Havupuutukit kaadettiin talvisin. Tiettömien taipaleiden takana oli kämppiä, joihin tarvittaessa majoituttiin. Ennen moottorisahoja kaataminen tehtiin [[justeeri]]lla. Kullakin [[Metsätyömies|metsätyömiehellä]] oli palstansa, joka piti olla tehtynä maaliskuun loppuun mennessä. Poikkeuksellinen aikataulu oli vanerikoivulla, joka kaadettiin elokuussa [[rasi]]in eli puun ollessa lehdessä. Ajomiesten tehtävänä oli vetää kaadetut puut sovittuihin paikkoihin hevosella. Tässä oli hankaluutena upottava lumi ja alamäet, joissa hevonen oli vaarassa saada tukit päälleen. Raskaita kuormia varten vesireittejä jäädytettiin pumppaamalla pinnalle vettä. Jäällä tukit niputettiin. Puut saatettiin myös kuormata rautatievaunuun, autoon tai [[lotja]]an. Kuormaamiseen käytettiin joluja eli puuluiskia, joita pitkin puut vieritettiin.<ref name=ruu>{{Kirjaviite | Tekijä = Jaakko Ruuskanen | Nimeke = Metsä- ja uittoperinnettä Itä-Suomessa| Sivu = 4–10 | Selite = | Julkaisupaikka = Savonlinna | Julkaisija = Omakustanne, Jaakko Ruuskanen | Vuosi = 1996 | Tunniste = ISBN }}</ref>
 
Varsinainen uitto saattoi alkaa irtouittona pikku puroilta, tai jäälle tehdyn tukkilautan nippu-uittona.<ref name=ruu /> Järviseutujen hevosvetoinen [[vorokkihevosponttoo]] korvautui pian höyrykäyttöisillä hinaajilla ja [[Varppaaja|varppaajilla]]. Matkan varrella oli vielä erottelutyömaita, joissa eri yhtiöiden puut lajiteltiin.
 
==Katso myös==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Uitto