Ero sivun ”Viron pääministeri” versioiden välillä

Tiefin hallitus julisti radiossa, että Viron tasavalta on puolueeton sekä vaati niin Neuvostoliittoa kuin Saksaakin vetämään joukkonsa Virosta. Neuvostoliittolaiset vangitsivat Tiefin ja muita hänen hallituksensa jäseniä. Valiaikaiseksi valtionhoitajaksi ryhtynyt [[Jüri Uluots]] kuoli Tukholmassa [[9. tammikuuta]] [[1945]] ja valtionhoitajuus siirtyi niin ikään Ruotsiin paennelle [[August Rei]]lle, joka oli ollut [[1928]]–[[1929]] riigivanemina.

 

 

Johtuen Neuvostoliiton hätätilakomitean vallankaappausyrityksestä [[19. elokuuta]] – [[22. elokuuta]] [[1991]] Viron neuvostotasavallan korkein neuvosto julisti Viron itsenäiseksi. Suomi ilmoitti [[25. elokuuta]] [[1991]], ettei sen tarvitse Viron itsenäisyyttä tunnustaa, koska Viron itsenäisyyden edellinen tunnustus on – de jure – edelleen voimassa. Suomi oli tunnustanut Viron itsenäisyyden kesäkuussa [[1920]] ennen [[Entente cordiale]]a heti toisena [[Neuvosto-Venäjä]]n jälkeen. [[Neuvostoliitto]] tunnusti Viron, Liettuan ja Latvian itsenäisyyden [[6. syyskuuta]] [[1991]] ja niistä tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäseniä [[17. syyskuuta]] [[1991]].

 

Itsenäisyystapahtumia Virossa johti Viron neuvostotasavallan korkein neuvosto. Viron uusi perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä [[28. kesäkuuta]] [[1992]], jolloin korkein neuvosto totesi työnsä tulleen päätökseen. Riigikogun ja presidentinvaalit pidettiin syyskuussa [[1992]] ja Lennart Merestä tuli presidentti, joka vannoi virkavalansa [[6. lokakuuta]] [[1992]]. Seuraavana päivänä Ruotsissa toiminut Viron pakolaishallitus ilmoitti antavansa valtuutensa Viron presidentille ja lakkautti toimintansa.