Ero sivun ”Funktio” versioiden välillä

Funktioon <math>f:A\to B\,</math> liittyviä joukkoja kutsutaan <math>f\,</math>:n ''lähtö''- eli ''määrittelyjoukoksi'' (<math>A\,</math>) ja ''maalijoukoksi'' (<math>B\,</math>). Määrittelyjoukon alkioita kutsutaan usein funktion ''argumenteiksi''. Sitä, että <math>f\,</math>:n argumenttiin <math>x\in A</math> liittämä arvo on <math>y\in B\,</math>, merkitään yleensä <math>y=f(x)\,</math>. Esimerkiksi asetetaan kuvitellussa tilanteessa f:n määrittelyjoukoksi A nelihenkinen perhe. TämäA on nyt siis ihminen-tyyppisistä alkioista koostuva [[joukko]], jossa on neljä alkiota. Asetetaan sitten arvojoukoksimaalijoukoksi B kaikkien mahdollisten suomalaisten etunimien joukko. Koska jokaiseen ihmiseen voimme liittää jonkin yksikäsitteisen etunimen, niin voimme muodostaa funktion f nelihenkisen perheen ja kaikkien etunimien joukon välille. Tämän funktion argumentit ovat perheen jäseniäperheenjäseniä ja arvot perheenjäsenten etunimet.

Matematiikassa ja sen sovelluksissa tavallisin funktiotyyppi on sellainen, jossa lähtö- ja maalijoukot ovat lukujoukkoja ja funktion määrittelevä vastaavuus voidaan ilmaista laskutoimituksin. Tällöin on tavallista, joskin muodollisesti epäkorrektia, nimetä funktio määrittelyjoukon yleiseen alkioon kohdistuvan laskutoimituksen osoittavalla kaavalla, esimerkiksi "funktio <math>x^2+1</math>".