Ero sivun ”Valco” versioiden välillä

'''Valco Oy''' oli vuonna [[1976]] perustettu Suomen valtion, [[Salora|Salora Oy:n]] ja [[japani]]laisen [[Hitachi]]n yhdessä omistama yritys, jossa Suomen valtiolla oli osake-enemmistö. Yhtiön tarkoituksena oli valmistaa väritelevisioiden kuvaputkia Hitachin toimittamaa tekniikkaa käyttäen. Saloralla oli jo 1970-luvun alussa ollut suunnitelmia kuvaputkien valmistamisesta Suomessa, mutta kannattavuuslaskelmat olivat jo silloin osoittaneet, että tehtaasta ei tulisi kannattavaa. <ref> Tuurename="junnila_1980_s270" Junnila: ''Toisinajatteleva Kekkosen tasavallassa'', s. 270.</ref>

Valco oli valtion yritys tukea suomalaista TV-tuotantoa. Salora oli luvannut ostaa tehtaan koko kuvaputkituotannon. Idea Valco-nimisestä yrityksestä syntyi eräällä tunturimajalla [[Lappi|Lapissa]] lähellä [[Rovaniemi|Rovaniemeä]] helmikuussa [[1974]] pidetyssä tapaamisessa, johon osallistuivat Saloran johto, silloinen pääministeri [[Kalevi Sorsa]] ja [[kauppa- ja teollisuusministeriö]]n valtionyhtiöistä vastannut osastopäällikkö [[Unto Lund]]. <ref> Junnila,name="junnila_1980_s270" s. 270. </ref> Valcon perustamista ajoi erityisen voimakkaasti [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP]],<ref> Esko Rekola: ''Viran puolesta'', WSOY 1998, Porvoo, s. 238name="rekola_1998_s238-239." </ref> vaikka monet asiantuntijat suhtautuivat hankkeen menestymiseen alusta alkaen varsin pessimistisesti ja kehottivat lopettamaan sen. Myös kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö [[Bror Wahlroos]] oli asiassa aktiivisesti mukana. <ref> Johannes Virolainen: ''Viimeinen vaalikausi'', Otava 1991, Helsinki, s. 81name="virolainen_1991_s81-82." </ref> Hanke pantiin alulle jo [[Sorsan I hallitus|Sorsan ensimmäisen hallituksen]] toimikaudella, kun Salora teki virallisen yhteistyötarjouksen silloiselle kauppa- ja teollisuusministerille [[Jan-Magnus Jansson]]ille elokuussa 1974. Toukokuussa 1975 eduskunta hyväksyi yksimielisesti kymmenen miljoonan markan määrärahan tulevan yhtiön osakkeiden ostamiseen. <ref> Anttiname="blåfield-vuoristo_1985_s79" Blåfield − Pekka Vuoristo: ''Kalevi Sorsan suuri rooli'', s. 79. </ref> Hanke kuitenkin keskeytyi [[Keijo Liinamaa]]n [[Liinamaan hallitus|virkamieshallituksen]] nimitykseen kesällä 1975, koska Liinamaan hallitus ei lämmennyt asialle lainkaan. <ref> Junnila,name="junnila_1980_s271" s. 271. </ref>

Valco-hanke otettiin uudelleen esille Liinamaan hallituksen erottua. Päätöksen Valcon perustamisesta teki [[Martti Miettunen|Martti Miettusen]] [[Miettusen II hallitus|hallitus]] (ns. "hätätilahallitus") tammikuussa 1976 ja yhtiötä alettiin pystyttää vauhdikkaasti. <ref> Rekola,name="rekola_1998_s239" s. 239. </ref> SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa oli jopa uhannut puolueen lähtevän hallituksesta, ellei kuvaputkitehdasta perustettaisi. <ref> Junnila,name="junnila_1980_s271-272" s. 271−272. </ref> Kauppa- ja teollisuusministeri [[Eero Rantala]] ilmoitti Valco-hankkeeseen epäilevästi suhtautuneille ministeriön virkamiehille asian olevan jo liian pitkällä, jotta sitä voitaisiin enää pysäyttää. SDP näki Valcon vastustuksen yksityisten toimijoiden pyrkimyksenä estää valtion mukaantulo elektroniikkateollisuuteen. <ref> Blåfieldname="blåfield-vuoristo_1985_s128" – Vuoristo, s. 128. </ref> Ulkomaankauppaministeri [[Sakari T. Lehto]], jonka katsottiin edustavan hallituksessa teollista asiantuntemusta, ei ollut yhteensattuman vuoksi mukana istunnossa, jossa päätös Valcon perustamisesta tehtiin. Lehto kirjoitti myöhemmin muistelmissaan tulleensa huolestuneeksi Valco-hankkeesta jo sen alkuvaiheissa havaittuaan, miltä asiaa valtion puolella valmistelleiden henkilöiden osaaminen ja Salora-yhtiön rahankäyttö vaikuttivat. <ref> Sakariname="lehto_1996_s162-163" T. Lehto: ''Muistikuvia ja merkintöjä: Teollisuuden piirissä koettua'', s. 162−163. </ref> Valcon vähemmistöosakkaaksi tuli japanilainen elektroniikkakonserni Hitachi. Suomen valtio merkitsi Valcon osakekannasta 60 prosenttia, Salora ja Hitachi kumpikin 20 prosenttia. [[Tuure Junnila]]n mukaan Valcon perustaminen liittyi kiinteästi pitemmän aikavälin tavoitteeseen saada Suomen koko elektroniikkateollisuus valtion haltuun. <ref> Junnila,name="junnila_1980_s271" s. 271. </ref>

Imatran terästehtaalta vähennettiin näihin aikoihin työvoimaa ja entisistä työntekijöistä yritettiin kouluttaa puhdaselektroniikan työntekijöitä. Teollinen kulttuuriero oli kuitenkin liian suuri eikä uutta teknologiaa opittu riittävän nopeasti. Valmistettujen kuvaputkien saanto oli huono paljolti puhdastilatyöskentelyn määräysten rikkomisen takia. <ref>http: name="myöhänen_20090724" //roskanpoimija.puheenvuoro.uusisuomi.fi/17833-valco-suden-sukua</ref> Asiantuntijat olivat esittäneet tehtaan koneiden ostamista avaimet käteen -periaatteella Hitachilta, mihin Hitachi ei kuitenkaan ollut suostunut. Niinpä tehtaan koneita jouduttiin haalimaan eri puolilta maailmaa. Lisäksi Hitachi kilpaili osittain omistamansa Valcon kanssa Japanissa valmistamillaan kuvaputkilla. <ref> Blåfieldname="blåfield-vuoristo_1985_s129" – Vuoristo, s. 129. </ref> Samoin tehtaan kokoa pidettiin jo alkuun liian pienenä, joka tosin ei tullut tuotannon ongelmaksi tehtaan olemassaolon aikana. Vuoden 1978 neljän viimeisen kuukauden tuotannoksi oli kaavailtu noin 100 000satatuhatta kuvaputkea, mutta tammikuussa 1979 jouduttiin toteamaan, että tehtaan koko siihenastisen toiminnan aikana oli saatu valmiiksi vain noin tuhat putkea. Imatran tehtaan tuotantolinjan pahimmaksi pullonkaulaksi muodostui Hitachin toimittama loistekalvoituskone, jota ei saatu toimimaan kunnolla tehtaan koko toiminta-aikana. Myös [[robotti]]en toiminnassa oli jatkuvia häiriöitä. <ref> ''Mitä-Missä-Milloin,name="mmm_1979_s83" Kansalaisen vuosikirja 1979'', s. 83. Helsinki: Otava, 1978. </ref><ref> Blåfieldname="blåfield-vuoristo_1985_s130-131" – Vuoristo, s. 130–131. </ref> <ref> Saari, s. 56. </ref> Valcon valvonta valtion puolelta oli halvaantunut, koska kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Bror Wahlroos ja valtionyhtiöistä vastannut osastopäällikkö Unto Lund olivat Valcon alkuperäisiä ajajia ja lisäksi Wahlroos oli tuohon aikaan pahoin [[alkoholismi|alkoholisoitunut]]. <ref> Blåfieldname="blåfield-vuoristo_1985_s129-130" – Vuoristo, s. 129–130. </ref>

Huhtikuussa 1979 [[Sorsan II hallitus|hallitus]] joutui pyytämään eduskunnalta takausta Valcon 100 miljoonan markan lainoille, jotta yhtiö voitaisiin pelastaa uhkaavalta konkurssilta, ja uudelleen kuukautta myöhemmin 50 miljoonaa markkaa Valcon osakepääoman korottamiseen. <ref> Blåfieldname="blåfield-vuoristo_1985_s131" – Vuoristo, s. 131. </ref> Eduskunta hyväksyi takausten myöntämisen ja vain muutama kansanedustaja äänesti vastaan. <ref> Junnila,name="junnila_1980_s272" s. 272. </ref> Elokuussa 1979 Valcon velat olivat jo noin 250 miljoonaa markkaa. <ref> ''Mitä-Missä-Milloin,name="mmm_1980_s89" Kansalaisen vuosikirja 1980'', s. 89. Helsinki: Otava, 1979. </ref> Syyskuun alussa yhtiön johto antoi koko henkilökunnalle – yli 700 työntekijälle – lomautusvaroituksen ja viikkoa myöhemmin kaikki työntekijät irtisanottiin. <ref> ''Mitä-Missä-Milloin,name="mmm_1981_s15" Kansalaisen vuosikirja 1981'', s. 15. Helsinki: Otava, 1980. </ref>

Oikeuskansleri [[Risto Leskinen]] määräsi loppuvuodesta [[1981]] nostettavaksi syytteet neljää Valcon hallituksen jäsentä vastaan, koska hän katsoi näiden syyllistyneen tehtaan lakkauttamisen yhteydessä [[yhteistoiminta]]lain rikkomiseen. Valcon henkilökunta oli tehnyt asiasta rikosilmoituksen yhtiön johtoa vastaan marraskuussa 1980, mutta [[Kymen lääni]]nsyyttäjä oli tehnyt asiassa syyttämättäjättämispäätöksen. <ref> ''Mitä-Missä-Milloin,name="mmm_1983_s20" Kansalaisen vuosikirja 1983'', s. 20. Helsinki: Otava, 1982. </ref> Imatran kihlakunnanoikeus tuomitsi syytetyt neuvottelu- ja tiedotusvelvollisuuden rikkomisesta 3000–7000 markan sakkoihin tammikuussa [[1982]], mutta [[Kouvolan hovioikeus]] kumosi tuomiot joulukuussa [[1983]]. <ref> ''Mitä-Missä-Milloin,name="mmm_1985_s34" Kansalaisen vuosikirja 1985'', s. 34. Helsinki: Otava, 1984. </ref>

Asiasta löi rumpua erityisesti [[Suomen Maaseudun Puolue]], jonka kansanedustaja [[Urpo Leppänen]] vaati Sorsan hallituksen ministereitä syytettäväksi [[valtakunnanoikeus|valtakunnanoikeudessa]]. Perusteena oli, että Sorsan ja Rantalan sekä Saloran johdon epäiltiin teettäneen epärealistisen ylioptimistiset kannattavuuslaskelmat kuvaputkitehtaan perustamisen varmistamiseksi ja koko hallituksen harhauttaneen siten eduskuntaa. <ref> Junnila,name="junnila_1980_s278" s. 278. </ref> Kokoomuksen Tuure Junnila rajasi oman muistutuskirjelmänsä koskemaan nimenomaan Kalevi Sorsaa, jonka roolia jupakassa hän piti selvästi suurimpana. <ref> Junnila,name="junnila_1980_s275" s. 275. </ref> Perustuslakivaliokunta vapautti kaikki ministerit vastuusta, vaikka piti Eero Rantalan kaksoisroolia ministerinä ja Valcon hallintoneuvoston puheenjohtajana jossakin määrin arveluttavana. Rantala oli tosin hallituksessa ilmoittautunut esteelliseksi eikä ollut osallistunut Valcoa koskevien päätösten tekoon. <ref> Rekola,name="rekola_1998_s240" s. 240. </ref> Kokoomus teki jupakan vuoksi Koiviston hallitukselle marraskuun alussa [[välikysymys|välikysymyksen]], ja hallitus sai kuun lopulla luottamuslauseen äänin 118−63. Luottamuslauseäänestystä edelsi eduskunnassa parin päivän ajan vilkas keskustelu, jossa esitettiin useita kiivaitakin puheenvuoroja sekä hallitus- että oppositiopuolueiden taholta. Esimerkiksi SMP:n [[J. Juhani Kortesalmi]] sanoi Valcon olleen rakennettu "rappiolle, riemujuhlille, juopottelulle ja kortinpeluulle". <ref> Blåfieldname="blåfield-vuoristo_1985_s131" − Vuoristo, s. 131. </ref> Pari viikkoa luottamuslauseäänestyksen jälkeen eduskunta hyväksyi 139 miljoonan markan määrärahan Valcon lakkauttamiseen äänin 123–61. <ref> ''Mitä-Missä-Milloin,name="mmm_1982_s30" Kansalaisen vuosikirja 1982'', s. 30. Helsinki: Otava, 1981. </ref>

[[Suomen Maaseudun Puolue|SMP:n]] entinen puheenjohtaja [[Veikko Vennamo]] antoi tapauksen vuoksi Kalevi Sorsalle haukkumanimen "Valco-Sorsa", jota hän viljeli ahkerasti, kunnes SMP nousi [[eduskuntavaalit 1983|vuoden 1983 eduskuntavaaleissa]] saavuttamansa suurvoiton jälkeen [[Sorsan IV hallitus|Sorsan neljänteen hallitukseen]]. Sorsan katsottiin saaneen Valco-jupakan vuoksi maineeseensa tahran, joka saattoi vaikuttaa vielä vuonna [[1993]], kun [[Martti Ahtisaari]] voitti Sorsan SDP:n presidenttiehdokkaasta käydyssä esivaalissa. Lähipiirilleen Sorsa kertoi myöhemmin kokeneensa elämänsä suurimman [[masennus|masennuksen]] juuri Valcon jälkipuinnin yhteydessä. <ref> Jouslehto,name="jouslehto-okker_2000_s150" Olavi – Okker, Jaakko: ''Tamminiemestä Mäntyniemeen'', s. 150. </ref> Vuonna 1981 ilmestyneessä ''[[Tamminiemen pesänjakajat]]'' -kirjassa Valcoa luonnehdittiin Sorsan teollisuuspoliittiseksi munaukseksi, josta todisteiksi jäivät tyhjät tehdashallit Imatralla ja rikotut kuvaputket Imatran [[kaatopaikka|kaatopaikalla]]. <ref> Lauantaiseura:name="lauantaiseura_1981_s27" ''Tamminiemen pesänjakajat'', s. 27. </ref>

* Mitä-Missä-Milloin -vuosikirjat 1977–1983 ja 1985,. Helsinki: Otava, 1976-1982 ja 1984, Helsinki1976–1982.

* {{Kirjaviite | Tekijä = Rekola, Esko: ''| Nimeke = Viran puolesta'', | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = WSOY, | Vuosi = 1998, Porvoo.}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Blåfield, Antti – Vuoristo, Pekka: ''| Nimeke = Kalevi Sorsan suuri rooli.'' | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kirjayhtymä, | Vuosi = 1985, Helsinki.}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Jouslehto, Olavi -– Okker, Jaakko: ''| Nimeke = Tamminiemestä Mäntyniemeen'', | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = WSOY, | Vuosi = 2000, Porvoo.}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Junnila, Tuure: ''| Nimeke = Toisinajatteleva Kekkosen tasavallassa.'' | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = WSOY, | Vuosi = 1980, Porvoo.}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Lehto, Sakari T.: ''| Nimeke = Muistikuvia ja merkintöjä: Teollisuuden piirissä koettua.'' | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = WSOY, | Vuosi = 1996, Porvoo.}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Saari, Lauri: ''| Nimeke = Valcoinen kirja''. | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi, | Vuosi = 1981, Helsinki.| Tunniste = ISBN 9513055345}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Virolainen, Johannes: ''| Nimeke = Viimeinen vaalikausi''. | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava, | Vuosi = 1991, Helsinki.}}

* {{Kirjaviite | Tekijä = Lauantaiseura: ''| Nimeke = Tamminiemen pesänjakajat''. | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kustannus-Vaihe, | Vuosi = 1981. Helsinki.}}

{{Viitteet}}|sarakkeet|viitteet=