Ero sivun ”Jalmari Parikka” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Korjataan rangaistuksen muuttaminen niin kuin se oli ennen käyttäjän Lumppi 21. heinäkuuta 2007 kello 18.20 tekemää muokkausta. |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 28:
Myöhemmin hän näytteli noin 50 suomalaisessa elokuvassa, muun muassa "[[Pekka ja Pätkä]]" -elokuvissa. Hän teki ensimmäisen elokuvaroolinsa mainiona vanginvartijana elokuvassa [[Varastettu kuolema]] vuonna [[1938]]. Samana vuonna hän kirjoitti "Viimeinen taisto" -nimisen kirjan sotakokemuksistaan.
Parikka tunnetaan ehkä parhaiten viihdytysjoukkojen kersantti Sampsa Samperin koomisesta elokuvaroolista sotilasfarssissa [[Niin se on, poijaat!]] ([[1942]]). Parikan pienokokoisuuden ja heiveröisen olemuksen vuoksi häntä hyödynnettiin koomisissa osisssa: muita ikimuistettavia rooleja hän teki elokuvissa [[Miehen tie (elokuva)|Miehen tie]] ([[1940]]) (Pälän isäntä), [[Kulkurin valssi]] ([[1941]]) (klovni Rudi), [[Rosvo-Roope]] ([[1949]]) ("pikku" Stefan), [[Orpopojan valssi]] ([[1950]]) (laulaja Rulf Frapin), [[Noita palaa elämään (elokuva)|Noita palaa elämään]] ([[1952]]) (Henrik), [[Kasvot kuvastimessa]] ([[1953]]) (romukauppias), [[Villi Pohjola (elokuva)|Villi Pohjola]] ([[1955]]) (Musta-Pekka), [[Jokin ihmisessä]] ([[1956]]) (lumpunkerääjä), [[Nuori mylläri]] ([[1958]]) (Iisakki Hirmu) sekä [[Niskavuoren naiset (vuoden 1958 elokuva)|Niskavuoren naiset]] ([[1958]]) (Nikkilän isäntä).
Jalmari Parikka kuoli pitkän uransa jälkeen 67-vuotiaana vuonna [[1959]]. Hän oli kaksi kertaa naimisissa, Aino Maria Railon ja Elin Maria Hokkasen kanssa.
|