Ero sivun ”Pertti Uotila” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ak: Uusi sivu: '''Pertti Uotila''' (synt. '''Bertil Oskar Lemmitty Favén''', 17. maaliskuuta 1880 Helsinki – 18. elokuuta 1943 Lapua<ref name=hy>[http://www.helsinki.fi... |
Kuva + väliotsikkoja |
||
Rivi 1:
[[Tiedosto:Pertti Uotila.jpg|thumb|300px|Pertti Uotila noin vuonna 1920.]]
'''Pertti Uotila''' (synt. '''Bertil Oskar Lemmitty Favén''', [[17. maaliskuuta]] [[1880]] [[Helsinki]] – [[18. elokuuta]] [[1943]] [[Lapua]]<ref name=hy>[http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/1853-1899/henkilo.php?id=26190 Favén, Bertil Oskar Lemmitty] Helsingin yliopiston Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Viitattu 15.7.2014.</ref>) oli suomalainen toimittaja, runoilija, [[Kansatiede|kansatieteilijä]] ja sotilas. Hän oli [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] [[Valkoiset|valkoisiin]] lukeutunut upseeri, joka osallistui myös [[Heimosodat|heimosotiin]]. Nuoruudessaan Uotila oli kuitenkin hetken aikaa kiinnostunut myös [[sosialismi]]sta ja hänet tunnetaan yhtenä neljästä ''[[Kansainvälinen|Kansainvälisen]]'' suomeksi kääntäneestä opiskelijasta.
== Elämä ==
=== Varhaiset vuodet ===
Pertti Uotilan isä oli [[Helsingin Yliopisto]]ssa lehtorina toiminut [[Oskar Uotila]], joka omisti myös [[Kylmäkoski|Kylmäkoskella]] sijainneen [[Vanha-Hautaan kartano]]n. Uotila opiskeli itse Helsingin Yliopistossa kansantieteitä ja valmistui [[filosofian maisteri]]ksi vuonna 1906.<ref name=hy/> Opiskeluaikanaan hän kirjoitti runoja ja keräsi kansanlauluja sekä toimi myös lehtimiehenä. Uotilan isä kuoli vuonna 1903, jonka jälkeen hän joutui ottamaan vastuuta myös kotitilasta.
Uotilan opikelutovereita olivat tunnetut sosialistit [[Otto Wille Kuusinen]], [[Yrjö Sirola]] ja [[Sulo Wuolijoki]], jotka saivat myös hänet kiinnostumaan hetkellisesti aattesta. Vuonna 1905 he kokoontuivat Sulo Wuolijoen kotiin [[Hauho]]n [[Wuolijoen kartano]]on, jossa valmistui ranskalaisen työväenlaulun ''Kansainvälisen'' eli ''Internationalen'' ensimmäinen suomennos. Sulo Wuolijoen vaimon [[Hella Wuolijoki|Hella Wuolijoen]] mukaan käännöksestä tuli alkuperäistäkin komeampi. Sosialismi oli Uotilalle kuitenkin vain hetkellinen innostus, eikä hän Kuusisen, Sirolan ja Wuolijoen tavoin enää jatkanut politiikan parissa opiskelujensa jälkeen. Myöhemmästä valkoisesta taustastaan johtuen, Uotilaa ei yleensä myöskään mainita ''Kansainvälisen'' kääntäjänä.
Valmistuttuaan Helsingin yliopistosta, Uotila lähti vuonna 1908 suomalaisen ryhmän mukana arkeologisille kaivauksille [[Palestiina]]an. Hänen lisäkseen ryhmään kuuluivat kirjailija [[Valter Juva]] sekä monialataiteilija [[Sigurd Wettenhovi-Aspa]]. Kolmikon tarkoituksena oli löytää [[liiton arkki]]. Uotila rahoitti lähes koko tutkimusmatkan saamastaan perinnöstä ja joutui sen vuoksi lähes vararikkoon. Köyhtyminen aiheutti myös Sulo Wuolijoen sisaren [[Tyyne Wuolijoki|Tyynen]] kanssa solmitun avioliiton purkautumisen
=== Sotavuodet ===
Vuonna 1914 Uotila jätti Suomen ja aloitti opiskelun maineikkaassa [[Nikolain ratsuväkiopisto]]ssa [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]]. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäiseen maailmansotaan]] hän osallistui [[Itärintama (ensimmäinen maailmansota)|itärintamalla]]. [[Venäjän vallankumous|Venäjän vallankumouksen]] jälkeen Uotila palasi Suomeen ja liittyi sisällissodan sytyttyä [[Suojeluskunta|Helsingin suojeluskuntaan]]. Sodan jälkeen hän jatkoi armeijan palveluksessa ratsuväessä ja osallistui myös vuosien 1918–1922 heimosotiin. 1920-luvulla Uotila joutui usean muun niin sanotun "ryssän upseerin" eli Venäjän armeijassa palvelleen suomalaisen upseerin tavoin jättämään armeijan, jonka jälkeen hän jatkoi jo aikaisemmin aloittamaansa kustannustoimintaa. Hänen kustanusyhtiönsä sijaitsi aluksi [[Lempäälä]]ssä, josta Uotila siirsi sen myöhemmin Lapualle. Hän julkaisi muun muassa monisatasivuisen kansanrunokokoelman ''
=== 1930–1940-luvut ===
Lapualla asuessaan Uotila tutustui [[Vihtori Kosola]]an ja ryhtyi tämän perustaman [[Lapuan liike|Lapuan liikkeen]] kannattajaksi. Hän myös avusti Kosolaa viimeistelemällä tämän puheita ja muita kirjoituksia. Lisäksi Uotila oli perustanut oman yhdistyksen Venäjän armeijassa palvelleille suomalaisille valkoupseereille. [[Talvisota|Talvisodan]] sytyttyä hänet kutsuttiin jälleen Suomen armeijan palvelukseen, jossa hän toimi aluksi kenttäsairaaloiden komendanttina ja myöhemmin sotavankileirin päällikkönä. Uotila kuoli [[Kapteeni (sotilasarvo)|kapteenin]] arvoisena vuonna 1943 Lapualle, jonne hänet on myös haudattu. Uotilan nimi on myös kaiverrettu Kylmäkoskella sijaitsevan sukuhaudan muistomerkkiin.
| |||