Ero sivun ”R-36” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
Lendu (keskustelu | muokkaukset)
p w
Rivi 1:
'''R-36''' on [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] [[Kylmä sota|kylmän sodan]] aikana suunniteltu mannertenvälisten ballististen ohjusten (ICBM) perhe. Alkuperäinen vuosina 1967–1979[[1967]]–[[1979]] palvellut R-36 (8K67) sai NATO-koodinimen '''SS-9 Scarp'''. Paranneltu R-36M, jota tuotettiin malleina 15A14 ja 15A18, sai nimen '''SS-18 Satan'''.
 
R-36 on kaksivaiheinen ohjus, joka käyttää nestemäistä, varastoitavaa UDMH:ta (1,1-dimetyylihydrasiini) polttoaineena ja dinitrotetroksidia (N<sub><small>2</small></sub>O<sub><small>4</small></sub>) hapettimena. Ensimmäisessä vaiheessa on neljä moottoria, jotka antavat 4,5 [[Newton|MN]] voiman. Toisessa vaiheessa on yksi 755 kN moottori.
 
Ohjuksen versiot #1 ja 2 kuljettivat yhden 5 Mt tai 10 Mt ydinkärjen (3 950 kg tai 5 825 kg), muunnos 4 (R-36P, 6 000 kg) kolme paluulaitetta [[MIRV]]-kärjessä. Muunnos kolme (R-36O, GRAU: 8K69) oli 5 Mt ydinkärjen matalalle LEO-radalle asettava [[FOBS]]-järjestelmä ({{k-en|Fractional Orbital Bombardment System}}), jota ei otettu ikinä käyttöön. R-36M kantoi yhden 20 Mt kärjen tai kymmenen MIRV-kärkeä à 550–750 kt, kokonaisuudessaan 8800 kg kuorman. Näin se oli maailman tehokkain ballistinen ohjus.
 
R-36 on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa on neljä moottoria, jotka antavat 4,5 MN voiman. Toisessa vaiheessa on yksi 755 kN moottori.
 
Kaikki R-36:n versiot suunniteltiin laukaistaviksi siiloista. R-36M asennettiin 39 metriä syvään siiloon. Ohjus ammutaan siilosta hitaasti palavalla mustaruutipanoksella ja männällä ja sen päämoottorit syttyvät 10 metriä ilmassa. Näin siilo säästyy vaurioilta ja se voidaan ladata ja laukaista uudelleen ennen kostoiskun saapumista. Tämä on valtava taktinen etu.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/R-36