Ero sivun ”Jean-Étienne Liotard” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 18:
== Elämänkerta ==
Jean-Étienne Liotard aloitti opintonsa Genevssä miniatyyrimaalari [[Daniel Gardelle]]n (1673-1753) opissa, jonka jälkeen hän jatkoi vuodesta [[1723]] Pariisissa [[Jean-Louis Petitot|Jean-Louis Petitot'n]] (1692-1730) alaisuudessa kopioiden [[emali|emaleita]] ja [[miniatyyri|miniatyyrejä]]. Pariisissa vuodesta 1752 alkaen hän opiskeli [[François Lemoyne]]n ja [[Jean-Baptiste Massé]]n (1687-1767) alaisuudessa, joista jälkimmäinen suositteli häntä markiisi de Puysieux'lle, joka otti hänet mukaansa [[Napoli]]in. Vuonna 1735 hän maalasi Roomassa paavi [[Klemens XII]]:ta ja useiden kardinaalien muotokuvat. Kolme vuotta myöhemmin hän seurasi lordi Duncannonia [[Istanbul|Konstantinopoliin]] ja sen jälkeen [[Wien]]iin, jossa hän teki keisari [[Frans I (keisari)|Frans I:en]] ja [[Maria Teresia]]n muotokuvat, joita pidetään hänen mestaritöinään. Hän sai lisänimen "turkkilainen maalari", koska piti turkkilaista asua. Vuonna 1741
Liotard oli erittäin monitaitoinen taiteilija ja vaikka hänen maineensa johtuu etupäässä hänen pastelliensa sulokkuudesta ja herkkyydestä, joista Dresdenissä sijaitsevat ''Lukijatar'', ''Suklaatyttö'' ja ''Lyonitar'' ovat hyviä esimerkkejä, ovat hänen emalinsa, kuparietsauksensa ja lasimaalauksensa myös kriittisen huomion arvoisia. Hän oli vanhojen mestarien teosten kerääjä ja hän julkaisi myös teoksen ''Traité des principes et des règles de la peinture ''(1781).
| |||