Ero sivun ”Jean-Étienne Liotard” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 8:
Jean-Étienne Liotard aloitti opintonsa Genevssä miniatyyrimaalari [[Daniel Gardelle]]n (1673-1753) opissa, jonka jälkeen hän jatkoi vuodesta [[1723]] Pariisissa [[Jean-Louis Petitot|Jean-Louis Petitot'n]] (1692-1730) alaisuudessa kopioiden [[emali|emaleita]] ja [[miniatyyi|miniatyyrejä]]. Pariisissa vuodesta 1752 alkaen hän opiskeli [[François Lemoyne]]n ja [[Jean-Baptiste Massé]]n (1687-1767) alaisuudessa, joista jälkimmäinen suositteli häntä markiisi de Puysieux'lle, joka otti hänet mukaansa [[Napoli]]in. Vuonna 1735 hän maalasi Roomassa paavi [[Klemens XII]]:ta ja useiden kardinaalien muotokuvat. Kolme vuotta myöhemmin hän seurasi lordi Duncannonia [[Istanbul|Konstantinopoliin]] ja sen jälkeen [[Wien]]iin, jossa hän teki keisari [[Frans I (keisari)|Frans I:sen]] ja [[Maria Teresia]]n muotokuvat, joita pidetään hänen mestaritöinään. Hän sai lisänimen "turkkilainen maalari", koska hän piti turkkilaista asua. Vuonna 1741 hän meni [[Englanti]]in, jossa maalasi Walesin prinsessan muotokuvan. Vuonna 1756 hän siirtyi [[Alankomaat|Hollantiin]], jossa nai Marie Fargues'in seuraavana vuonna. Ollessaan jälleen Englannissa vuonna [[1772]], hänen nimensä esiintyy [[Royal Academy of Arts|Royal Academyn]] näytteilleasettajien luettelossa kahtena seuraavana vuonna ennen paluuta kotikaupunkiin vuonna [[1776]].
Liotard oli erittäin monitaitoinen taiteilija ja vaikka hänen maineensa johtuu etupäässä hänen pastelliensa sulokkuudesta ja herkkyydestä, joista Dresdenissä sijaitsevat ''Lukijatar'', ''Suklaatyttö'' ja ''Lyonitar'' ovat hyviä esimerkkejä, ovat hänen emalinsa,
<s>était un artiste très polyvalent et, bien que sa renommée dépende largement de la grâce et de la sensibilité de ses pastels, dont ''la Liseuse'', ''la Belle Chocolatière'' et ''la Belle Lyonnaise'' qui appartiennent à la Galerie de [[Dresde]] sont d’agréables exemples, ses peintures en émail, ses gravures sur cuivre et sa peinture sur verre sont également dignes d'attention critique.</s> Collectionneur expert de peintures par les anciens maîtres, il est également l'auteur d'un ''Traité des principes et des règles de la peinture'' (1781)<ref>''Traité des principes et des règles de la peinture'', Genève, 1781, 97 p. (réédité en fac simile chez Minkoff, Genève, 1973)</ref>. Il a vendu à des prix très élevés plusieurs des chefs-d'œuvre qu'il avait acquis lors de son deuxième séjour en Angleterre. Les musées d'[[Amsterdam]], de [[Berne]] et de [[Genève]] sont particulièrement riches en exemples de ses peintures et pastels. Le [[Musée du Louvre|Louvre]] possède 42 de ses pastels. À [[Londres]], le [[Victoria and Albert Museum]] possède un tableau d'un Turc assis et le [[British Museum]] possède deux de ses pastels. Un portrait de l'artiste se trouve dans la ''Sala dei pittori'' de la [[Galerie des Offices|galerie d'Uffizi]] de [[Florence]].
| |||