Versio 13. heinäkuuta 2014 kello 23.10 muokkaa JSilvanus (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 377 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 13. heinäkuuta 2014 kello 23.18 muokkaa kumoa JSilvanus (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 377 muokkausta huomautus monofysitismin ja miafysitismin erosta Uudempi muutos →
Rivi 1: '''Miafysitismi '''(kreikkaa, "yksi luonto"), ~~tai~~ joskus ~~pilkaten~~ muodossa '''monofysitismi''', on [[Kristinusko\|kristinuskon]] sisäinen [[Kristologia\|kristologinen]] oppi, jonka mukaan [[Jeesus\|Kristuksella]] on vain yksi luonto (kreikkaa, ''fysis''). Usein se kärjistetään tarkoittamaan näkemystä, jonka mukaan [[Kristus]] ei ole sekä [[ihminen]] että [[Jumala]], vaan hänellä on vain yksi, jumalallinen luonto ja hänen ihmisyytensä on enemmän tai vähemmän näennäistä. Historiallisesti se kuuluu [[antiikki]]in. Sen vastanäkemys oli historiallisesti ensisijaisesti [[nestoriolaisuus]], myöhemmin myös khalkedonilainen kaksiluonto-oppi. ~~Joskus~~ '''~~miafysitismi~~Miafysitismi''' ja '''monofysitismi''' ~~erotetaan~~voidaan ~~toisistaan~~erottaa niin, että ~~jälkimmäisellä~~monofysitismillä tarkoitetaan ~~selkeästi~~selkeää ~~Kristuksen~~oppia ~~ihmisyyden~~siitä, ~~kieltäviä~~että ~~näkemyksiä~~Kristuksella jaon ~~ensimmäisellä~~vain ~~teologista~~yksi ~~välimaastoa~~olemus ~~kaksiluonto-opin~~tai jaluonto, kun taas miafysitismillä tarkoitetaan Kyrillos Aleksandrialaisen ajatteluun ~~yksiluonto-opin~~perustuvaa ~~välissä~~näkemystä. == Miafysitismi == Tämän teologisen suuntauksen alullepanija oli [[Kyrillos Aleksandrialainen]], jonka mukaan inkarnaation jälkeen Kristus on "yksi ihmiseksi tullut Jumalan Sanan luonto" (kr. ''mia fysis tou theou logou sesarkome''). Kyrillos taisteli teologisesti [[Nestorios\|Nestorioksen]] näkemystä vastaan ja voitti hänet [[Efeson kirkolliskokous\|Efeson kirkolliskokouksessa]] vuonna [[431]], jossa Kyrilloksen teologia hyväksyttiin. Teologisessa kehityksessä oltiin vaiheessa, jossa luonto (kr. ''fysis''), olemus (kr. ''ousia'') ja olio (kr. ''hypostasis'') eivät olleet vielä vakiintuneita termejä, ja Kyrillos ei tarkoita luonnolla samaa, mitä sillä myöhemmin tultiin tarkoittamaan. Miafysitismi joutui negatiiviseen valoon [[Khalkedonin kirkolliskokous\|Khalkedonin kirkolliskokouksessa]] vuonna [[451]], jolloin määriteltiin, että Kristus on yksi persoona tai olio, mutta kaksi luontoa tai olemusta. Toteamus kahdesta luonnosta (vastoin Kyrilloksen muotoilua "yksi luonto") johti siihen, että Kyrillosta seuranneiden miafysiittien ja keisarin tukeman khalkedonilaisen puolueen välille syntyi juopa, joka johti miafysiitit eroon keisarillisesta kirkosta.<ref>{{Kirjaviite\|Nimeke = Johdatus varhaisen kirkon teologiaan\|Julkaisija = Kirjapaja\|Tekijä = Pihkala, Juha\|Sivut = 185-198\|Selite = Theologia systematica\|Kappale = 3. Kolminaisuusoppi ja kristologia\|Julkaisupaikka = Helsinki\|Vuosi = 2005\|Isbn = 951-607-227-5}}</ref>▼ ▲Tämän teologisen suuntauksen alullepanija oli [[Kyrillos Aleksandrialainen]], jonka mukaan inkarnaation jälkeen Kristus on "yksi ihmiseksi tullut Jumalan Sanan luonto" (kr. ''mia fysis tou theou logou sesarkome''). Kyrillos taisteli teologisesti [[Nestorios\|Nestorioksen]] näkemystä vastaan ja voitti hänet [[Efeson kirkolliskokous\|Efeson kirkolliskokouksessa]] vuonna [[431]], jossa Kyrilloksen teologia hyväksyttiin. Teologisessa kehityksessä oltiin vaiheessa, jossa luonto (kr. ''fysis''), olemus (kr. ''ousia'') ja olio (kr. ''hypostasis'') eivät olleet vielä vakiintuneita termejä, ja Kyrillos ei tarkoita luonnolla samaa, mitä sillä myöhemmin tultiin tarkoittamaan. Miafysitismi joutui negatiiviseen valoon [[Khalkedonin kirkolliskokous\|Khalkedonin kirkolliskokouksessa]] vuonna [[451]], jolloin määriteltiin, että Kristus on yksi persoona tai olio, mutta kaksi luontoa tai olemusta. Toteamus kahdesta luonnosta (vastoin Efesossa "voittaneen" ja arvostetun Kyrilloksen muotoilua "yksi luonto") johti siihen, että Kyrillosta seuranneiden miafysiittien ja keisarin tukeman khalkedonilaisen puolueen välille syntyi juopa, joka johti miafysiitit eroon keisarillisesta kirkosta.<ref>{{Kirjaviite\|Nimeke = Johdatus varhaisen kirkon teologiaan\|Julkaisija = Kirjapaja\|Tekijä = Pihkala, Juha\|Sivut = 185-198\|Selite = Theologia systematica\|Kappale = 3. Kolminaisuusoppi ja kristologia\|Julkaisupaikka = Helsinki\|Vuosi = 2005\|Isbn = 951-607-227-5}}</ref> == Monofysitismi == Varsinaiseksi monofysitismiksi voidaan nimittää Eutykheen oppia. Hän opetti, että Kristuksen ihmisluonto katosi yhdistyessään jumaluuteen. Apollinarios puolestaan ajatteli, että Jumala-Sana otti Jeesuksessa hengen tai mielen (kr. ''nous'') paikan, ja siten Jeesusta ohjasi koko ajan jumalallinen Sana. {{käännös}} == Lähteet ==

Ero sivun ”Miafysitismi” versioiden välillä