Avaa päävalikko

Muutokset

498 merkkiä lisätty ,  5 vuotta sitten
Neliosainen malli, jne.
[[Tiedosto:Исповедь берн собор.jpg|thumb|150px|Ortodoksinen pappi kuuntelee synnintunnustusta.]]
'''Rippi''' on [[kristinusko]]ssa ''synnintunnustus'', ''katumus''jonka ripittäytyjä kertoo ripittäjälle, ''kääntymys''joka japuolestaan siihenantaa liittyväsynninpäästön. [[synninpäästö]]Klassisesti rippiin kuuluu neljä osaa: katumus, tunnustus, anteeksianto ja hyvitystyöt. [[Katolinen kirkko|Katolisessa kirkossa]] ja [[Ortodoksisuus|ortodoksisessa kirkossa]] katumussitä onnimitetään yksiusein myös parannuksen tai katumuksen [[mysteeriosakramentti|sakramentiksi]]ista elitai [[SakramenttiMysteerio|sakramenteistamysteerioksi]]. [[Evankelis-luterilainen kirkko|Evankelis-luterilaisessa kirkossa]] rippirippiä ei olepidetä sakramenttisakramenttina, eikä myöskään hyvitystöitä vaadita.<ref name="Spectrum">{{Kirjaviite | Nimeke=Spectrum tietokeskus. 16. osa, Pienhakusanat ja hakemisto: Pl–ö | Julkaisupaikka=Espoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1983 | Tunniste=ISBN 951-0-07255-9}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.helsinki.fi/teol/tdk/pdf/opiskelu/Laitokset/khl/YT102AvoinYo.pdf|nimeke = Yleinen teologia - YT102 Kirkkohistorian perusteet. (Luentodiat)|julkaisu = |julkaisija = |viitattu = 13.7.2014|tekijä = Tiensuu, Kyllikki|ajankohta = |tiedostomuoto = PDF}}</ref><!--
 
{{lähteetön|Lähteetön lukuun Julkirippi saakka}}
Antaessaan synninpäästön pappi tavallisesti lausuu seuraavat sanat: ''Jumala, laupeuden Isä, joka Poikansa kuoleman ja ylösnousemuksen kautta sovitti maailman itsensä kanssa ja vuodatti Pyhän Hengen syntien anteeksi saamiseksi, hän itse antakoon sinulle anteeksiannon ja rauhan kirkkonsa palveluviran kautta. Ja minä päästän sinut synneistäsi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = McCabe, Herbert| Nimeke = Mitä katolinen kirkko opettaa. uusi katekismus.| Suomentaja = Pentti Laukama| Vuosi = 1987| Luku = | Sivu = 32|
Sivut = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Katolinen tiedotuskeskus| Tunniste = ISBN 951-9386-50-5| www = | www-teksti = |
Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>
 
== Rippi luterilaisessa kirkossa ==
 
Luterilaisessa kirkossa rippiä ei lueta sakramentteihin.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Tiililä, Osmo| Nimeke = Kristilliset kirkot ja lahkot| Suomentaja = | Vuosi = 1961| Luku = | Sivu = 218|
Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö| Tunniste = | www = | www-teksti = |
Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}
</ref>. Luther piti rippiä aluksi sakramenttina. Koska sakramentin määritelmän mukaan sakramentin osat ovat paitsi armon lupaus myös näkyvä merkki, aine eli elementti, rippiä ei muodollisesti pidetä sakramenttina elementin puuttumisen vuoksi. Luterilaisessa kirkossa ripin vastaanottajana voi olla kuka hyvänsä, sillä jokaisen kristityn katsotaan olevan yleisen pappeuden mukainen pappi. Vapaaseen rippikäytäntöön on vaikuttanut myös se, että rippiä ei luettu sakramentteihin. Yleensä ripin ottaa vastaan pappi tai seurakunnan työntekijä. Rippi ja sielunhoito luetaan papin erityisiin tehtäviin.
 
[[Augsburgin tunnustus|Augsburgin tunnustuksen]] 11. artikkeli "Ripistä" toteaa, että yksityinen synninpäästö on pidettävä seurakunnissa voimassa eikä sitä saa hävittää, vaikkakaan kaikkia syntejä ei ole tarpeen luetella, sillä se on mahdotonta. 12. artikkelissa "Parannuksesta" todetaan, että kasteensa jälkeen syntiä tehneet saavat koska tahansa tehdä parannuksen, eikä seurakunta saa tällöin kieltää heiltä synninpäästöä. Oikean parannuksen katsotaan olevan syntien katumista ja tuskaa ja pelästymistä synnin tähden, samalla kuitenkin uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön siten, että synti on anteeksiannettu ja armo hankittu Kristuksen kautta, mikä usko tuo lohdun. Parannukseen kuuluu myös synneistä luopuminen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Augsburgin tunnustus| Suomentaja = Olavi Castrén| Vuosi = 1961| Luku = | Sivu = 26|
== Julkirippi ==
 
[[Luterilaisuus|Luterilaisen kirkon]] vanhoissa [[Katekismus|katekismuksissa]] julkirippiä – jossa pahennusta herättänyt seurakuntalainen tunnustaa julkisesti [[Seurakunta|seurakunnan]] edessä rikkomuksensa ja saa synninpäästön – pidettiin hyödyllisenä. [[Uppsala]]n [[arkkipiispa]]n [[Olov Svebilius|Olaus Svebiliuksen]] mukaan julkisynnin tehneen julkirippi on ”ei ainoastansa tarpeellinen, vaan myös hyödyllinen; sillä siitä ihminen saa sydämessänsä lohdutuksen ja omalletunnollensa rauhan ja levon.” Hänen mukaansa sitomista ”ei ole kadotukseksi annettu, vaan sielun parannukseksi ja ojentamiseksi.”<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.mangusti.com/Katekismus/Katekismus?main=Svebelius&sub=showPage&title=Svebilius%20selitys%20rippi | Nimeke=Viides pääkappale | Julkaisu=Svebiliuksen katekismus | Tekijä=Svebilius, Olaus | Julkaisija=Katekismus.net | Viitattu=28.5.2010}}</ref> Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämästä julkirippi poistettiin v.vuonna 1889. <ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://herttoniemi.kirkkohelsinki.net/?deptid=1324 | Nimeke=Herttoniemen seurakunta | Viitattu=28.5.2010}}</ref>.
 
== Rippisalaisuus ==