Ero sivun ”Hetkipalvelus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Raamattu oli kirjoitettu virheellisestä pienellä |
Käytöstä sananen |
||
Rivi 1:
'''Hetkipalvelus''' on kristillisen kirkon vuorokauden eri hetkinä vietettävä rukous päivän pyhittämiseksi. Se koostuu pääosin psalmeista, hymneistä ja [[Raamattu|Raamatun]] lukukappaleista. Eukaristisen liturgian ohella hetkipalvelus muodostaa tärkeimmän osan kirkon julkisesta rukouksesta, erotuksena yksityisestä hartaudenharjoituksesta. Hetkipalveluksen tärkeimpänä osana on perinteisesti pidetty [[psalmi]]en rukoilemista joko laulaen tai puhuen. Sanalla hetkipalvelus tarkoitetaan koko sitä palvelusten joukkoa ja tyyppiä, jonka päivän rukoushetket muodostavat. Sanalla voidaan myös viitata yksittäiseen rukoushetkeen.<ref name="hetkipalv">{{Verkkoviite|osoite = http://www.hiljaisuudenystavat.fi/hiljaisuudesta/kirjoituksia-artikkeleita/49-rukoushetket|nimeke = Rukoushetket Suomen evankelisluterilaisen kirkon elämässä - mahdollisuuksia ja kysymyksiä|tekijä = [Kotila, Heikki]|julkaisija = Hiljaisuuden ystävät r.y.|viitattu = 12.7.2014}}</ref>
[[Suomen evankelis-luterilainen kirkko|Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa]] on käytössä näistä rukoushetkistä laudes, ad sextam, vesper ja kompletorio. Valon rukousta (lat. ''lucernarium'') voidaan viettää vesperin tai kompletorion edellä.<ref>{{Kirjaviite|Nimeke = Palvelkaa Herraa iloiten. Jumalanpalveluksen opas|Julkaisija = Kirkkohallitus|Sivut = 52-55|Kappale = 3.3. Päivän rukoushetket|Vuosi = 2009|Viitattu = 12.7.2014|Julkaisupaikka = Helsinki|Tiedostomuoto = PDF|www = http://sakasti.evl.fi/julkaisut.nsf/0/2EDDC0534B0B6DE6C2257685004A859B/$file/jp-opas.pdf|Selite = Suomen ev. lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2009:9}}</ref> Sekä katolisessa kirkossa että ortodoksisessa kirkossa käytetään kaikkia perinteisiä rukoushetkiä. Katolisessa kirkossa tehtiin suuri liturgiauudistus [[Vatikaanin II kirkolliskokous|Vatikaanin II kirkolliskokouksen]] jälkeen, jossa myös hetkipalvelusta kevennettiin.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.preces-latinae.org/thesaurus/Cotidiana/LitHora.html|nimeke = Liturgia horarum - Liturgy of the Hours|julkaisu = Thesaurus Precum Latinarum|viitattu = 12.7.2014}}</ref>
== Historia ==
Hetkipalveluksen tausta on Vanhan Testamentin kuvaamassa pappien velvollisuudessa toimittaa ilta- ja aamu-uhreja (2.Moos. 29:38-29). [[Babylonin vankeus|Babylonin vankeuden]] aikana, jolloin pääsyä temppeliin ei ollut, [[Toora|Tooran]] lukeminen paikallisissa kokouksissa, [[synagoga|synagogissa]], kehittyi korvaamaan temppeliuhrit. Juutalaisten palattua pakkosiirtolaisuudesta näiden rukoushetkien vietto siirtyi temppeliin. Aamu- ja iltauhrien lisäksi vietettiin kolmannen, kuudennen ja yhdeksännen tunnin rukouspalvelusta. Uusi testamentti kuvaa, kuinka kristityt jatkoivat näiden rukoushetkien viettämistä (Kolmas hetki: Apt. 2:15; Kuudes: Apt. 10:9; 10: 3, 13). Vaikka apostolit eivät enää osallistuneet veriseen temppeliuhriin, jonka täyttymys nähtiin "leivän murtamisessa" ([[Ehtoollinen|eukaristiassa]]), he jatkoivat päivän rukoushetkiin osallistumista (Apt. 3:1).<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ewtn.com/expert/answers/breviary.htm | Nimeke = Liturgy of the Hours, Divine Office, Breviary - Colin B. Donovan, STL. EWTN. | Viitattu = 14.06.2014 }}</ref> Hetkipalveluksen alkuhistoria on kuitenkin hyvin vaikea kysymys, eikä suoraa yhteyttä juutalaisen ja varhaiskristillisen käytännön välillä voida vetää.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.hiljaisuudenystavat.fi/hiljaisuudesta/kirjoituksia-artikkeleita/49-rukoushetket|nimeke = Rukoushetket Suomen evankelisluterilaisen kirkon elämässä - mahdollisuuksia ja kysymyksiä|tekijä = [Kotila, Heikki]|julkaisija = Hiljaisuuden ystävät r.y.|viitattu = 12.7.2014|lainaus = Enimmillään voimme sanoa, että kristityt - kuten juutalaisetkin - omaksuivat tavan rukoilla säännöllisesti tiettyinä aikoina (Robert Taft).}}</ref>
| |||