Ero sivun ”Iran-Contra-skandaali” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ashoka (keskustelu | muokkaukset)
Arla (keskustelu | muokkaukset)
p l
Rivi 10:
== Aseita panttivangeista ==
 
[[Israel]]in hallitus lähestyi Yhdysvaltoja elokuussa 1985 haluten toimia välikätenä 508 [[BGM-71 TOW|TOW]]-[[panssarintorjuntaohjus|panssarintorjuntaohjuksen]] kuljettamisessa Iraniin vastapalveluksena pastori [[Benjamin Weir]]in vapauttamisesta, jota militantit ryhmät pitivät panttivankina Libanonissa. Israel korvasi Iraniin myymänsä ohjukset ostamalla Yhdysvalloilta uudet ohjukset. Toisin sanoen Israel myi Iranille Yhdysvalloilta ostamansa ohjukset, ja tällainen aseiden jälleenmyynti olisi tarvinnut Yhdysvaltain kongressin suostumuksen. Lupaa ei kuitenkaan ollut, koska Reaganin hallinto ei halunnut tuoda julki sitä, että he tosiasiallisesti myivät aseita Iraniin. Yhdysvallat oli nimittäin kehottanut liittolaisiaankin luopumaan aseiden myymisestä Iraniin. Lisäksi amerikkalaiset halusivat pysyä puolueettomina Iranin ja Irakin välisessä sodassa ja asemyyntien paljastuminen olisi voinut kompromentoida puolueettomuuden. Lisäksi Yhdysvallat harjoitti politiikkaa, jonka mukaan terroristien kanssa ei neuvoteltu.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä= Strong, R.A. |Nimeke= Reagan and the Iran- Contra affair. In: Decisions and dilemmas: cases studies in presidential foreign policy making |Vuosi= 1992 |Julkaisija= Prentice Hal |Selite= s. 169 ja 170}}</ref> Presidentin kansallisen turvallisuuden asioiden avustaja [[Robert McFarlane]] lähestyi puolustusministeri [[Caspar Weinberger]]iä ja järjesti yksityiskohdat. Siirto suoritettiin seuraavan kahden kuukauden aikana.
 
Marraskuussa 1985 alkoi uusi neuvottelukierros, jossa israelilaiset ehdottivat 500 [[MIM-23 Hawk|HAWK]]-[[ilmatorjuntaohjus|ilmatorjuntaohjuksen]] laivaamista Iraniin kaikkien jäljellä olevien yhdysvaltalaispanttivankien vapauttamiseksi. Kenraali [[Colin Powell]] ymmärsi, että kaupanteko vaatisi suostumuksen kongressilta, koska sen yhteisarvo ylittäisi 14 miljoonaa dollaria. McFarlane ilmoitti, että presidentti oli päättänyt tästä huolimatta tehdä kaupat. Israel lähetti ensimmäisen 18 ohjuksen sarjan Iraniin marraskuun lopussa, mutta iranilaiset eivät hyväksyneet ohjuksia. Tämän takia loput ohjuskuljetukset pysäytettiin. Neuvottelut jatkuivat israelilaisten ja iranilaisten välillä seuraavien muutaman kuukauden ajan.
 
Väitetään Reaganin hyväksyneen tammikuussa 1986 suunnitelman, jossa israelilaisten sijaan yhdysvaltalainen välikäsi myisi aseet Iraniin vastapalvelukseksi panttivankien vapauttamisesta ja tuotot myynneistä ohjattaisiin Contrille. Suunnitelmaa alettiinkin toteuttaa. Iranilaiset kuitenkin ottivat lisää panttivankeja vapautettuaan entisiä, joten asekaupat tuli lopettaa. Esimerkiksi helmikuun aikana 1&nbsp;000 TOW-ohjusta kuljetettiin Iraniin. Toukokuusta marraskuuhun kuljetettiin vielä joitakin aseita ja varaosia.
 
== Contrien rahoittaminen ==
Rivi 34:
 
[[Luokka:Iranin historia]]
[[Luokka:Yhdysvaltain poliittinen historia]]
[[Luokka:1986]]
[[Luokka:SkandaalitYhdysvaltain poliittiset skandaalit]]
 
{{Link GA|en}}