Ero sivun ”Wehrmachtin komentajareservi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kuva |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
Komentajareservi oli usein normaali välivaihe upseerien sijoittamisessa, mutta siihen siirtämistä käytettiin myös rangaistuksena niskoittelusta tai tehottomuudesta sodankäynnissä varsinkin korkeampaan kenraalikuntaan kuuluvien upseerien kohdalla. Esimerkiksi [[Pohjoinen armeijaryhmä|Pohjoisen armeijaryhmän]] komentaja [[sotamarsalkka]] [[Wilhelm von Leeb]] siirrettiin Wehrmachtin komentajareserviiin tammikuussa 1942, koska Leeb ei saanut vallattua [[Pietari (kaupunki)|Leningradia]]. [[Adolf Hitler]] raivostui Leebille, eikä antanut tälle enää uusia tehtäviä. Leeb korvattiin [[kenraalieversti]] [[Georg von Küchler]]illä, joka hänkään ei onnistunut Leningradin valtauksessa. Sen sijaan tammikuussa 1944 [[puna-armeija]] onnistui purkamaan [[Leningradin piiritys|Leningradin piirityksen]] ja saartamaan Küchlerin komentaman armeijaryhmän. Kun Küchler vaati Hitleriltä lupaa vetäytymiseen säästääkseen joukkonsa varmalta tuholta, Hitler raivostui vuorostaan Küchlerille ja siirsi tämänkin komentajareserviin. Myöskään Küchler ei saanut enää uusia tehtäviä sodan aikana.<ref>{{kirjaviite|Tekijä=Samuel J. Mitcham, Gene Mueller|Nimeke=Hitler's Commanders|Vuosi=2012|Sivu=45-50|Julkaisija=Rowman & Littlefield|Tunniste=ISBN 1442211520}}</ref>
Myös poliittisesti epäluotettavina pidetyt upseerit joutuivat usein viettämään pitkiä aikoja Wehrmachtin komentajareservissä. Heihin lukeutuivat esimerkiksi saksalaisten suorittamia [[siviili|siviileihin]] ja [[sotavanki|sotavankeihin]] kohdistamia [[sotarikos|sotarikoksia]] ilmituoneet ja arvostelleet upseerit. Esimerkiksi majuri Karl August Meinel protestoi Gestapon ja SD:n harjoittamaa venäläisten sotavankien julmaa kohtelua ja teloittamisia vastaan. Hän kirjoitti kenraali Ritter von Saurin puoltaman raportin 13. tammikuuta 1942, joka lähetettiin Wehrmachtin toimistoon Berliiniin, jossa sen vastaanotti kenraali Meinecke. Raportti suututti sekä poliisin että armeijan johtoa ja Meinel siirrettiin kahdeksi kuukaudeksi Liettuassa olevan vankileirin komendantiksi, ja sen jälkeen komentajareserviin. Meinel totesi myöhemmin, että raportin jälkeen kaikessa oli rangaistuksen maku. Samoin raporttia puoltanut Saur siirrettiin
==Viitteet==
| |||