Ero sivun ”Vuoristotauti” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hartz (keskustelu | muokkaukset)
+{{lähteetön}}
viite + oireiden alkamisajankohdan muutos
Rivi 3:
 
== Oireet ==
Oireet alkavat tavallisimmin 12–2412–36 tunnin kuluttua vuoristonousun jälkeen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Marc Safran, James E. Zachazewski & David A. Stone| Nimeke = Instructions for Sports Medicine Patients| Kappale = | Sivu = 70| Selite = | Julkaisija = Elsevier Health Sciences | Vuosi = 2011| Tunniste = ISBN 9781416056508 | Viitattu = 30.6.2014| Kieli = {{en}}}}</ref> Tavallisimpia oireita ovat päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, tasapainohäiriöt, sekavuus, hengenahdistus, veriset vaahtoyskökset ja unettomuus.
 
==Hoito ja torjunta==
Kenttäoloissa ainoa toimiva hoito on paluu alemmas. Hätätilassa voidaan antaa lisähappea. "Gamow Bag" on kannettava, pumpattava painekammio, jolla voidaan antaa ensiapua. Asetatsoliamidi (Diamox, Ödemin) on nesteenpoistolääke, joka nopeuttaa korkeaan ilmaan tottumista ja helpottaa usein vuoristotautia. Dexamethasone (steroidi) helpottaa myös turvotusta, mutta sitä voi käyttää vain lääkärin valvonnassa. Myös sildenafiili (Viagra) on todettu tehokkaaksi lääkkeeksi vuoristotautia vastaan. Vuoristotautia voi torjua nousemalla vuoristossa kyllin hitaasti, nyrkkisääntönä on enintään 300 metrin nousu päivässä 3600 metrin jälkeen sekä ylimääräinen lepopäivä aina 1000&nbsp;m välein. Yksilön herkkyys vuoristotaudille on suurelta osin perinnöllinen eikä sitä voi saada selville kokeilematta kalliilla DNA-testauksilla. Fyysisellä kunnolla ei ole todettu olevan osuutta vuoristotaudin kestävyyteen, mutta ikä näyttää olevan hyödyksi. Hyvä hapenottokyky ja korkea hemoglobiinitaso ei luonnollisesti ole haitaksi.
 
==Viitteet==
{{viitteet}}
 
==Katso myös==