Ero sivun ”Frankfurtin kansalliskokous” versioiden välillä

'''Frankfurtin kansalliskokous''' ({{k-de|Frankfurter Nationalversammlung}}, myös '''Frankfurtin parlamentti''') oli vuoden 1848 [[Saksan hullu vuosi|maaliskuun vallankumouksen]] seurauksena valittu [[Saksa]]n eri valtioita edustanut [[kansalliskokous]], jonka tarkoituksena oli perustaa yhdistetty Saksan valtio ja säätää sille perustuslaki. Se oli ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu koko Saksan yhteinen parlamentti. Kansalliskokous toimi toukokuusta 1848 kesäkuuhun 1849 ja se kokoontui [[Frankfurt am Main]]in [[Paavalinkirkko (Frankfurt am Main)|Paavalinkirkossa]]. Kansalliskokous epäonnistui siinä suhteessa, että Saksan valtiota ei tuolloin saatu perustettua, eikä kansalliskokouksessa maaliskuussa 1849 hyväksytty [[Frankfurtin perustuslaki|Saksan perustuslaki]] tullut koskaan voimaan. Kansalliskokous tarjosi huhtikuussa 1849 Saksan keisarin kruunua [[Preussi]]n kuningas [[Fredrik Vilhelm IV|Fredrik Vilhelm IV:lle]], mutta tämä kieltäytyi siitä.

Kansalliskokousta edelsi Saksan [[Liberalismi|liberaalin]] ja demokraattisen opposition muodostama niin sanottu [[esiparlamentti]]. Se päätti, että kansalliskokouksen vaaleihin saisivat osallistua kaikki täysi-ikäiset ja ”itsenäiset” miehet. Vaalien järjestämisestä vastasivat itsenäiset valtiot, ja käytännöt olivat kirjavia. Edustajanpaikkoja oli yhteensä 649, mutta vain 587 edustajaa valittiin, sillä joissain vaalipiireissä vaalia boikotoitiin. Kansalliskokouksen 13 kuukautta kestäneen toiminnan aikana siihen ehti kuulua kaikkiaan 809 henkilöä.<ref name="Bundestag">[http://www.bundestag.de/kulturundgeschichte/geschichte/parlamentarismus/1848/ Revolution und Frankfurter Nationalversammlung 1848/1849] {{de}} Saksan liittopäivät. Viitattu 25.6.2014.</ref> Kansalliskokouksen enemmistön muodostivat maltilliset liberaalit, mutta edustettuna oli laaja kirjo erilaisia ryhmiä.<ref name="brit">[https://www.britannica.com/EBchecked/topic/217271/Frankfurt-National-Assembly Frankfurt National Assembly] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 28.6.2014.</ref>

Kansalliskokous piti ensimmäisen istuntonsa Frankfurtin Paavalinkirkossa 18. toukokuuta 1848. Ensimmäiseksi puhemieheksi valittiin liberaaleihin kuulunut [[Heinrich von Gagern]]. Kansalliskokous keskusteli yhtenäisen Saksan valtion muodostamisesta ja perustuslain säätämisestä sille. Kansalliskokous asetti useita valmistelevia valiokuntia, joista perustuslakia valmistellut perustuslakivaliokunta oli tärkein. Samanmieliset edustajat muodostivat löyhiä ryhmiä, jotka kokoontuivat keskustelemaan yhteisiin klubeihin. Vaikka ryhmät eivät olleet yhtä järjestäytyneitä ja yhtenäisiä kuin myöhempien aikojen [[parlamenttiryhmä]]t, ne muodostuivat keskeisiksi kansalliskokouksen päätöksenteon ja keskusteluiden etenemisessä. Ryhmät nimettiin Frankfurtin kaupungeilla sijainneiden kokoontumispaikkojensa mukaan. Monarkistista oikeistoa edustivat ''Steinernes Haus'' ja ''Café Milani'', jotka pyrkivät säilyttämään olemassaolleiden Saksan valtioiden ja ruhtinaiden oikeudet. Liberaaleja keskustaoikeistoon ja keskustavasemmistoon luettuja ryhmiä olivat ''Casino'', ''Augsburger Hof'', ''Landsberg'', ''Pariser Hof'' ja ''Württemberger Hof'', jotka halusivat luoda Saksasta perinnöllisen monarkin johtaman perustuslaillisen ja parlamentaarisen liittovaltion. Demokraattiseen vasemmistoon kuuluivat ryhmät ''Deutscher Hof'', ''Donnersberg'', ''Nürnberger Hof'' ja ''Westendhall'', jotka vaativat perustettavaksi [[kansansuvereniteetti]]periaatteeseen nojaavan parlamentaaris-demokraattisen Saksan tasavallan.<ref name="Bundestag" />

Merkittävimmät Frankfurtin kansalliskokouksessa hyväksytyt säädökset olivat 21. joulukuuta hyväksytty ”valtakunnanlaki Saksan kansan perusoikeuksista” sekä 27. maaliskuuta 1849 viimein hyväksytty Saksan perustuslaki. Joulukuun perusoikeuslaissa määrättiin turvattaviksi kaikkialla Saksan alueella lehdistön-, puheen-, kokoontumis-, liikkumus- ja kaupankäyntivapaudet sekä kansalaisten tasavertaisuus lain edessä ja määrättiin lakkautettaviksi kaikki säätyerioikeudet sekä kuolemanrangaistus. Se toimi myöhemmin esikuvana [[Weimarin tasavalta|Weimarin tasavallan]] perustuslain sekä nykyisen [[Saksan liittotasavalta|Saksan liittotasavallan]] [[Grundgesetz|peruslain]] sisältämille kansalaisoikeusluetteloille. Maaliskuussa hyväksytty perustuslaki puolestaan määräsi perustettavaksi monarkistisen Saksan liittovaltion, johon olisivat kuuluneet muut Saksan valtiot paitsi [[Itävalta]], mikä merkitsi niin sanotun piensaksalaisen vaihtoehdon (''kleindeutsche lösung'') valitsemista. Valtakuntaa olisi hallinnut perinnöllinen keisari, joka olisi nimittänyt hallituksen. Parlamentti olisi ollut kaksikamarinen ja nimeltään valtiopäivät (''Reichstag''). Ylähuone (''Staatenhaus'') olisi edustanut osavaltioita ja alahuone (''Volkshaus'') olisi valittu demokraattisilla vaaleilla. Parlamentille olisivat kuuluneet lainsäädäntö, budjettiasiat ja hallituksen toimien valvonta. Kiistoja herättänyt kysymys hallituksen vastuunalaisuudesta parlamentille jätettiin ratkaistavaksi myöhemmin.<ref name="Bundestag" />

HuhtikuussaPerustuslain 1849hyväksymisne jälkeen Frankfurtin kansalliskokous valitsipäätti tarjota Saksan keisarin kruunua Preussin kuninkaankuningas Fredrik Vilhelm IV:lle. Päätös syntyi 290:llä äänellä 248:n Saksanedustajan keisariksipidättäytyessä äänestämästä. Kansalliskokouksen lähetystö saapui 3. huhtikuuta 1849 tuomaan Fredrik Vilhelmille tiedon päätöksestä.<ref name="brit" /> Fredrik Vilhelm kuitenkin kieltäytyi vastaanottamasta keisarin kruunua vedoten siihen, että hänen asemansa kuninkaana perustui [[Hallitsija Jumalan armosta|Jumalan armoon]].<ref name="Bundestag" /> Konservatiivina hän ei halunnut vastaanottaa kruunua vaaleilla valitulta kansalliskokoukselta eikä myöskän hyväksyä Frankfurtin perustuslakia.<ref name="brit" /> Tämä merkitsi Frankfurtin kansalliskokouksen työn valumista hukkaan, sillä Saksan valtiota ei saatu perustettua ilman vanhojen hallitsijoiden tukea.<ref name="Bundestag" /> Tässä vaiheessa useimmat Saksan valtiot kutsuivat edustajansa kansalliskokouksesta palaamaan kotiin.<ref name="brit" /> Kansalliskokous hajaantui toukokuun 1849 lopussa, mutta osa edustajista jatkoi kokoontumisiaan [[Stuttgart]]issa ”tynkäparlamenttina”. Tynkäparlamentti yritti epätoivoisesti puolustaa aiemmin hyväksytyn perustuslain voimassaoloa edes eteläisen Saksan alueella, kunnes [[Württemberg]]in armeija hajotti sen 18. kesäkuuta. Saksan vallankumous päättyi samoihin aikoihin [[Baden]]in sotilaskapinan kukistamiseen.<ref name="Bundestag" /><ref name="brit" />