Ero sivun ”Operaatio Lachsfang” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p w
vähän viitteen mukaan
Rivi 1:
{{lähteetön}}
{{Korjattava/kieli|artikkelista on vaikea saada selkoa. Ziemken kirja on suomennettu ja se antaa aivan eri kuvan suunnitelman teosta}}
'''Operaatio Lachsfang''' ('lohenpyynti') oli [[Toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] Suomen ja Saksan yhteissuunnitelmasuunnitelma [[Kantalahti (kaupunki)|Kantalahden]] ja [[Belomorsk]]in valtaamiseksi Suomen tuella. Tarkoitus oli katkaista [[Murmannin rata]] kokonaan, jotta estettäisiin [[Lend-lease|liittoutuneiden materiaalikuljetuksia]] Neuvostoliittoon [[Murmansk]]in sataman kautta. Suunnitelman suunnittelu alkoi 22. heinäkuuta 1942, jolloin [[Hitler]], [[Mannerheim]] ja [[Risto Ryti|Ryti]] neuvottelivat operaation toteutuksesta päiväkäskyssä 44.{{selvennä}} Mannerheim suhtautui hankkeeseen myönteisesti, mutta vain jos [[Leningrad]] vallattaisiin ensin (operaatio Nordlicht), niin että [[Saksan XXXVI armeijakunta|Saksan XXXVI vuoristoarmejakunnan]] joukot saisivat tarvittavat lisäjoukot. Tällä ehdolla Mannerheim lupasi kahdeksan suomalaisdivisioonan ja panssaroidun divisioonan aloittavan hyökkäyksen koilliseen [[Maaselän Ryhmä|Maanselän rintamalta]]. Hitlerin päiväkäsky nro 45 heinäkuussa 1942 määräsi [[Pohjoinen armeijaryhmä|pohjoisen armeijaryhmän]] valmistautumaan Leningradin valtaukseen viimeistään syyskuussa 1942. Pohjoisen armeijaryhmään kuulunut [[Saksan 5. vuoristodivisioona|5. vuoristodivisioona]] oli tarkoitus vapauttaa 15. elokuuta osallistumaan Lachsfangiin. Tämän osoittauduttua vaikeaksi Hitler määräsi Norjasta [[Saksan 3. vuoristodivisioona|3. vuoristodivisioonan]] Suomeen. Neuvostoliiton aloitettua massiivisen hyökkäyksen pohjoista armeijaryhmää vastaan [[Vahriselkä|Vahriselässä]] 27. elokuuta 1942 sai OKW:n hylkäämään operaatio Lachsfangin 1. lokakuuta. Suomalaiset eivät tämän jälkeen suunnitelleet uutta hyökkäystä Belomorskiin.
 
Suunnitelman mukaan [[Saksan XXXVI armeijakunta|Saksan XXXVI vuoristoarmejakunnan]] piti 80 000 miehen voimin hyökätä pohjoisessa Kantalahden suuntaan ja Suomen samalla vallata etelämpänä Belomorsk. Suomi oli ollut aiemmin poliittisista syistä vastahakoinen Muurmannin radan katkaisemiseen. Mannerheim suhtautui nyt hankkeeseen muodollisesti pidättyvän myönteisesti, mutta asetti Suomen osallistumiselle korkeat ehdot. Ensinnäkin Saksan olisi ensin vallattava [[Leningrad]] (operaatio Nordlicht), jotta Suomi voisi vapauttaa [[Kannaksen ryhmä|Kannaksella olleita joukkojaan]] Belomorskin operaatioon. Suomen piti myös saada [[Luftwaffe|Saksan ilmavoimie]] tuki ja runsaita polttoainetoimituksia. Lisäksi Mannerheim edellytti että Saksa itse ensin olisi hyökännyt [[Syväri]]n suunnassa, mikä näytti vaikeasti toteutettavalta vaatimukselta. Näillä ehdoilla Mannerheim lupasi kahdeksan suomalaisdivisioonan ja panssaroidun divisioonan aloittavan hyökkäyksen koilliseen [[Maaselän Ryhmä|Maanselän rintamalta]]. Nähtiin välttämättömäksi että operaatio saataisiin toteutetuksi ennen talven tuloa.<ref name=HL1>Henrik O. Lunde (2011) Finland's War of Choice: The Troubled German-Finnish Coalition in WWII. Casemate Publishers, 2011 [http://books.google.fi/books?id=1izr3Cwhtz8C&printsec=frontcover&hl=fi#v=onepage&q&f=false Google Books]</ref>
 
Hitlerin päiväkäsky nro 45 heinäkuussa 1942 määräsi [[Pohjoinen armeijaryhmä|pohjoisen armeijaryhmän]] valmistautumaan Leningradin valtaukseen viimeistään syyskuussa 1942. Pohjoisen armeijaryhmään kuulunut [[Saksan 5. vuoristodivisioona|5. vuoristodivisioona]] oli tarkoitus vapauttaa 15. elokuuta osallistumaan Lachsfangiin. Tämän osoittauduttua vaikeaksi Hitler määräsi Norjasta [[Saksan 3. vuoristodivisioona|3. vuoristodivisioonan]] Suomeen. Neuvostoliiton aloitettua massiivisen hyökkäyksen pohjoista armeijaryhmää vastaan [[Vahriselkä|Vahriselässä]] 27. elokuuta 1942 sai OKW:n hylkäämään operaatio Lachsfangin 1. lokakuuta. Suomalaiset eivät tämän jälkeen suunnitelleet uutta hyökkäystä Belomorskiin.
 
==Viitteet==
{{viitteet}}
==Aiheesta muualta==
*Henrik O. Lunde: Hitler's Wave-Breaking Concept: An Analysis of the German End-Game in the Baltic. Sivut 82-84 ja 273. [http://books.google.fi/books?id=1izr3Cwhtz8C&printsec=frontcover&hl=fi#v=onepage&q&f=false Google Books]
*Earl F. Ziemke: The German Northern Theater of Operations 1940-1945. Sivut 222-234 ja 333. (Teoksen suomennos: Saksalaisten sotatoimet Pohjolassa 1940-1945, suom. Matti Santavuori. WSOY, 1963