Ero sivun ”Robert Blum” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
vaihdetaan kuvitus |
lisälähde |
||
Rivi 1:
[[Tiedosto:Portrait of Robert Blum by August Hunger.jpg|thumb|250px|Robert Blum, August Hungerin maalaama muotokuva vuosien 1845 ja 1848 väliltä.]]
'''Robert Blum''' ([[10. marraskuuta]] [[1807]] [[Köln]] – [[9. marraskuuta]] [[1848]] [[Wien]], [[Itävalta]])<ref name="Scheidgen">Hermann-Josef Scheidgen: [http://www.rheinische-geschichte.lvr.de/persoenlichkeiten/B/Seiten/RobertBlum.aspx Robert Blum (1807-1848), Revolutionär] {{de}} Portal Reinische Geschichte. Viitattu 25.6.2014.</ref> oli [[saksalainen]] [[poliitikko]], vuoden 1848 [[Frankfurtin kansalliskokous|Frankfurtin kansalliskokouksen]] demokraattien johtaja ja yksi [[Saksan hullu vuosi|vallankumousvuoden]] tunnetuimmista henkilöistä Saksassa. Hänet teloitettiin hänen osallistuttuaan [[Wienin lokakuun 1848 kansannousu|epäonnistuneeseen kansannousuun]] Wienissä lokakuussa 1848.
Blumin syntyi Kölnissä köyhän [[tynnyrintekijä]]n perheeseen ja hänen koulunkäyntinsä jäi kesken varojen puutteen vuoksi.<ref name="Scheidgen" /> Blum oli alkujaan ensin käsityöläisoppilas ja sitten kauppa-apulainen. Myöhemmin hän eli lehtimiehenä ja kirjailijana [[Leipzig]]issa.<ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbc/0421.html ''Nordisk familjebok'' (1905), s. 774] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 25.6.2014.</ref> Blum kohosi näkyväksi liberaalipoliitikoksi vuoden 1848 maaliskuun vallankumousta edeltäneinä vuosina eli niin sanotun ''[[vormärz]]in'' aikana. Vuodesta 1839 alkaen hän oli yksi äänekkäimpiä oppositiopoliitikkoja [[Saksin kuningaskunta|Saksin kuningaskunnassa]]. Hän oli lahjakas puhuja ja journalisti sekä taitava järjestämään poliittista liikehdintää kuten kansankokouksia ja adresseja. Blum auttoi rakentamaan Saksan liberaaleille kansallisen, valtiorajat ylittävän organisaation, ja hän perusti vuonna 1847 oman kustantamon. Hän tuki myös
Vuoden 1848 maaliskuun vallankumouksen puhjettua Blum ryhtyi yhdessä [[Karl Biedermann]]in kanssa puoltamaan liberaaleja poliittisia uudistuksia. Blum pyrki saamaan laajat kansanjoukot mukaan liikkeeseen ja perusti kansanvalistuksellisen ''Vaterlandsverein''-järjestön sekä julkaisi kansalaisille tarkoitetun politiikan sanakirjan ''Staatslexikon für das deutsche Volk''. Blum valittiin Frankfurtin kansalliskokousta valmistelleen [[Esiparlamentti|esiparlamentin]] varapuheenjohtajaksi sekä perustuslakivaliokunnan jäseneksi. Itse kansalliskokouksessa hän oli jäsenenä sääntö-, vaali- ja keskusvaltavaliokunnissa.<ref name="Reinalter" /> Vasemmiston johtohahmona hänet valittiin myös yhdeksi varapuhemieheksi.<ref name="NFB" /> Hän kannatti kansalliskokouksen vasemmiston järjestäytymistä ja hänestä tuli kokouksen vasemmistolaisen ''Deutscher Hof'' -ryhmän johtaja sekä yksi sen julkaiseman ''Deutsche Reichstagszeitungin'' toimittajista. Kansalliskokouksessa Blum puolusti ajatusta [[Kansansuvereniteetti|kansansuvereniteetista]] ja vaati Saksan tasavallan perustamista. Aluksi hän oli sitä mieltä, että Frankfurtin kansalliskokouksella olisi yksinään oikeus perustuslain säätämiseen Saksalle, mutta kun kansalliskokous työ kohtasi vaikeuksia, hän laittoi toivonsa Saksan valtioiden parlamentteihin, joista monissa radikaalit olivat saaneet vahvan aseman.<ref name="Reinalter" />
[[Tiedosto:RB-Hinrichtung.jpeg|thumb|275px|Blumin teloitusta esittävä [[Carl Steffeck]]in aikalaismaalaus.]]
Blum ei kuulunut vuoden 1848 kaikkein radikaaleimpaan vasemmistoon, sillä hän vastusti väkivaltaisia kansannousuja ja vaati yhtenäisen Saksan perustamista lainsäädännön avulla. Frankfurtissa työskentelynsä aikana hän menetti vähitellen uskonsa kansalliskokoukseen ja Saksan vallankumoukseen. Blum ja [[Julius Fröbel]] lähtivät 12. lokakuuta 1848 kansalliskokouksen vasemmiston edustajia viemään solidaarisuusadressia Wienin kapinallisille. Perillä Blum liittyi itse kapinallisiin ja tuki heitä puhein sekä kirjoituksin. Hän antautui Wienin kapinan kukistamisen yhteydessä 29. lokakuuta ja joutui muutamaa päivää myöhemmin Itävallan viranomaisten pidättämäksi. Sekä Blum että Fröbel tuomittiin sotaoikeudessa kuolemaan 8. marraskuuta, vaikka he vetosivat [[Parlamentaarinen koskemattomuus|parlamentaariseen koskemattomuuteensa]] Saksan kansalliskokouksen jäsenenä.<ref name="Reinalter" /> Blum teloitettiin ampumalla Wienin [[Brigittenau]]ssa seuraavana päivänä.<ref name="NFB" /> Teloitusta oli seuraamassa noin 2 000 ihmistä.<ref name="Scheidgen" /> Fröbel sai armahduksen. Blumin teloitus oli Itävallan uuden kanslerin [[Felix Schwarzenberg]]in symbolinen ele, jolla hän paitsi rankaisi tunnettua vallankumouksellista, myös ilmaisi ettei Itävalta tunnustanut Frankfurtin kansalliskokousta. Schwarzenbergia kannusti tähän [[Alexander von Hübner]], joka oli entinen Itävallan pääkonsuli Leipzigissa ja Blumin henkilökohtainen vihamies. Saksassa Blumin teloitus herätti tyrmistystä ja radikalisoi kansalliskokousta.<ref name="Reinalter" />
Vuoden 1848 vallankumouksellisista Blum on [[Friedrich Hecker]]in ohella se, jonka muisto on säilynyt parhaiten Saksassa. Häntä arvostetaan edelleen ”Saksan demokratian marttyyrina”. Myös entisessä [[DDR|DDR:ssä]] Blumin muistoa pidettiin näkyvästi esillä.<ref name="Scheidgen" /> Robert Blumin poika [[Hans Blum]] oli myöhemmin mainittava poliitikko ja poliittinen kirjailija.<ref name="NFB" />
==Lähteet==
| |||