Ero sivun ”Saksan hullu vuosi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
täyd. |
täyd. |
||
Rivi 27:
[[Tiedosto:Alexanderplatz Berlin 1848.jpg|thumb|275px|Vallankumoukselliset barrikaadeilla Berliinin [[Alexanderplatz]]illa 18. maaliskuuta 1848. Kuvassa näkyy myös yhtenäisen Saksan tunnukseksi otettu trikolorilippu.]]
Kun tieto vallankumouksellisten menestyksestä [[Wien]]issä levisi Preussiin, Berliinissä puhkesi mielenosoituksia [[Berliinin kaupunkilinna|kaupunkilinnan]] edustalla.<ref name="kronikka742" /> Kuningas ilmoitti maaliskuun 18. päivän aamuna suostuvansa joihinkin uudistuksiin, mutta samana päivänä puhkesi vakavia katutaisteluja linnan edustalle kertyneiden mielenosoittajien ja sotilaiden välillä. Vastakkain oli nelisentuhatta kapinallista ja 14 000 sotilasta. Kuusitoista tuntia kestäneessä yhteenotossa sai surmansa 230–300 kapinallista ja 24 sotilasta. Vaikka sotilaat saivatkin vallattua pääosan kapinallisten barrikadeista, heidän voimansa ei näyttänyt riittävän kansannousun kukistamiseen.<ref name="Weber" /><ref name="Mattheisen" /> Kuningas Fredrik Vilhelm esitti seuraavana päivänä vetoomuksen ”rakkaille berliiniläisilleen” ja ilmoitti vetävänsä kaikki sotajoukot pois pääkaupungista, mikäli taistelut lopetettaisiin. Hän päätti myös kunnioittaa kaatuneiden katutaistelijoiden muistoa.<ref name="kronikka742" /> Järjestystä ylläpitämään perustettaisiin kansalaiskaarti.<ref name="Mattheisen" /> Lepytelläkseen berliiniläisiä Fredrik Vilhelm ratsasti 21. maaliskuuta pitkin kaupungin katuja Saksan trikolorilipun kanssa, ja ilmaisi siten symbolisen tukensa Saksan yhtenäisyysvaatimukselle.<ref>David Barclay: [http://www.ohio.edu/chastain/dh/fred.htm Frederick William IV, King of Prussia] {{en}} Encyclopedia of 1848 Revolutions. Ohion yliopisto. Viitattu 23.6.2014.</ref> Kuningas joutui myös nimittämään 29. maaliskuuta uuden hallituksen, jonka
====Preussin kansalliskokous====
Luvattujen maapäivien kokoontumispäivä aikaistettiin huhtikuun 2. päivään. Maapäivät olivat koolla kahdeksan päivää ja hyväksyivät vaalilain uuden perustuslakia säätävän kansalliskokouksen valitsemista varten.<ref name="Asmus" /> Tässä vaiheessa myös maapäivien porvaristo alkoi huolestua kansanjoukkojen levottomuuksista, mikä enteili käännettä vallankumouksellisessa kehityksessä.<ref name="Klinge234">Klinge 1985, s. 234.</ref>
Preussin kansalliskokouksen vaalit pidettiin toukokuun alussa viikon kuluttua Frankfurtin kansalliskokouksen vaaleista, ja myös vaalitulokset olivat lähellä toisiaan. Berliinin kansalliskokous aloitti toimintansa 22. toukokuuta. Kuninkaan pettymykseksi se ei hyväksynyt sille tarjottua perustuslakiesitystä vaan laati oman vaihtoehtoisen esityksensä (nk. ''Charte Waldeck''). Kansalliskokous myös omaksui oma-aloitteisesti väliaikaisen parlamentin roolin ja pyrki kontrolloimaan hallitusta.<ref name="Mattheisen2">Donald Mattheisen: [http://www.ohio.edu/chastain/ip/prusamb.htm Prussian Assembly] {{en}} Encyclopedia of 1848 Revolutions. Ohion yliopisto. Viitattu 22.6.2014.</ref> Kansalliskokouksen asema vahvistui, kun Camphausen erosi kesäkuussa ja uuteen hallitukseen tuli ministereiksi useita kokouksen edustajia.<ref name="Mattheisen" /> Uudeksi pääministeriksi tuli [[Rudolf von Auerswald]].<ref name="Kamarilla">Konrad Canis: [http://www.ohio.edu/chastain/ac/courte.htm Court Clique (Camarilla)] {{en}} Encyclopedia of 1848 Revolutions. Ohion yliopisto. Viitattu 24.6.2014.</ref>
Kuningas Fredrik Vilhelm ei missään vaiheessa aidosti omaksunut liberaalia ohjelmaa. Hänen maaliskuussa 1848 tekemänsä myönnytykset olivat hänelle vain taktinen vetäytyminen, ja hän alkoi pian vahvistaa uudelleen valtaansa yhdessä vanhoillisten neuvonantajiensa muodostaman ''[[kamarilla]]n'' tuella.<ref name="Mattheisen" /> [[Schweidnitz]]issa 31. heinäkuuta tapahtuneen sotilaiden ja kansalaiskaartilaisten pienen yhteenoton jälkeen kansalliskokous hyväksyi 9. elokuuta päätöksen, jossa vaadittiin vastavallankumouksellisten upseerien eroa armeijasta. Hansemannin hallitus ei suostunut tähän, mutta kansalliskokouksen uudistettua päätöksensä kansalaismielipiteen tukemana hallitus erosi 10. syyskuuta.<ref name="Bleiber">Helmut Bleiber: [http://www.ohio.edu/chastain/dh/germsept.htm Germany, September Crisis 1848] {{en}} Encyclopedia of 1848 Revolutions. Ohion yliopisto. Viitattu 23.6.2014.</ref> Kuningas päätti tämän välikohtauksen jälkeen hankkiutua kansalliskokouksesta kokonaan eroon.<ref name="Mattheisen2" />▼
▲Kuningas Fredrik Vilhelm ei missään vaiheessa aidosti omaksunut liberaalia ohjelmaa. Hänen maaliskuussa 1848 tekemänsä myönnytykset olivat hänelle vain taktinen vetäytyminen, ja hän alkoi pian vahvistaa uudelleen valtaansa yhdessä vanhoillisten neuvonantajiensa muodostaman ''[[kamarilla]]n'' tuella.<ref name="Mattheisen" /> [[Schweidnitz]]issa 31. heinäkuuta tapahtuneen sotilaiden ja kansalaiskaartilaisten pienen yhteenoton jälkeen kansalliskokous hyväksyi 9. elokuuta päätöksen, jossa vaadittiin vastavallankumouksellisten upseerien eroa armeijasta.
====Kuningas Fredrik Vilhelmin vallankaappaus====
Käänne vanhoillisuuteen tapahtui syksyllä. Kuningas nimitti 2. marraskuuta pääministeriksi ratsuväenkenraali [[Friedrich Wilhelm von Brandenburg]]in.<ref name="kronikka744" /><ref name="brit" /> Kuninkaan pyynnöstä pääministeri Brandenburg määräsi 9. marraskuuta kansalliskokouksen keskeyttämään istuntokautensa ja ilmoitti että se saisi myöhemmin kokoontua [[Brandenburg]]issa, jossa sitä voisi helpommin kontrolloida. Kokousedustajat kieltäytyivät hajaantumasta, jolloin Brandenburg julisti poikkeustilan ja määräsi sotilaat estämään edustajien kokoontumiset. Kenraali [[Friedrich von Wrangel]]in joukot miehittivät Berliinin 10. marraskuuta, mutta hän pyrki välttämään verenvuodatusta ja julisti piiritystilan. Kansalliskokous hyväksyi viimeisessä istunnossaan 15. marraskuuta päätöslauselman, jossa pyydettiin kansalaisia ryhtymään veronmaksulakkoon solidaarisuuden ilmauksena, mutta harva ryhtyi siihen. Jonkinlaista kansalaisten passiivista vastarintaa ilmeni muissa kaupungeissa, mutta ei Berliinissä. Kansalliskokous sai kokoontua vielä uudelleen Brandenburgissa 27. marraskuuta, mutta se määrättiin kokonaan hajotettavaksi 5. joulukuuta.<ref name="Canis">Konrad Canis: [http://www.ohio.edu/chastain/ip/prusscou.htm Prussia, Coup d'Etat] {{en}} Encyclopedia of 1848 Revolutions. Ohion yliopisto. Viitattu 22.6.2014.</ref><ref name="Mattheisen2" /><ref name="Mattheisen" /> Samana päivänä kuningas Fredrik Vilhelm saneli oman vanhoillisen perustuslakinsa, jonka mukaan esimerkiksi vaaleissa äänioikeutetut jaettaisiin kolmeen luokkaan.<ref name="kronikka744" /> Perustuslaki oli ovelasti muunneltu versio kansalliskokouksen lakiesityksestä, ja se hajotti opposition, sillä osa oli valmis tarttumaan mahdollisuuksiin, joita yleensä jonkinlainen perustuslaki tarjosi.<ref name="Mattheisen" /> Laki takasi monenlaisia liberaaleja kansalaisvapauksia, mutta antoi samalla kuninkaalle mahdollisuuden ohittaa ne julistamalla poikkeustilan.<ref name="Canis" />
Hajottaessaan kansalliskokouksen ja antaessaan oman perustuslakinsa Fredrik Vilhelm toteutti käytännössä menestyksekkään vallankaappauksen.<ref name="Canis" /> Askel askeleelta hän palautti kuninkaan valtaoikeudet, joista oli keväällä joutunut perääntymään.<ref name="brit" />
===Baden===
Rivi 95 ⟶ 97:
Brentanon johtama hallitus järjesti kesäkuun alussa kansalliskokouksen vaalit, mutta pidättäytyi julistamasta Badenia tasavallaksi toivoen siten voivansa välttää ulkovaltojen intervention. Badeniin virtasi nyt kumouksellisia eri puolilta Saksaa. Kapinalliset onnistuivat kokoamaan erilaisista vapaaehtoisjoukoista yhteensä 25 000 miestä, ja kapina-armeijan komentajaksi ryhtyi puolalainen kenraali [[Ludwik Mierosławski]]. Kapinalliset jäivät kuitenkin auttamatta alakynteen, kun Preussi lähetti heitä vastaan 70 000 miestä, jotka ylittivät [[Rein]]in saapuen Badeniin 20. kesäkuuta. Vastarinta päättyi kun preussilaiset valtasivat Rastattin 23. heinäkuuta. Preussilaiset pitivät sen jälkeen 14 000 vangittua kapinallista vankeina maan rauhoittamisen ajan. Kapinan jälkiselvittelyissä 51 ihmistä tuomittiin kuolemaan ja 846 pitkiin vankeustuomioihin. Noin 80 000 vallankumouksen tukijaa lähti vapaaehtoisesti maasta. Ennen poistumistaan preussilaiset joukot järjestivät uusiksi Badenin armeijan.<ref name="Baden" />
==Seuraukset==
Toukokuussa 1849, pian Frankfurtin kansalliskokouksen perustuslain kuoppaamisen jälkeen, Preussin hallitus esitteli oman suunnitelmansa Saksan liittovaltion luomiseksi Saksan valtioiden vapaaehtoisella yhteistyöllä konservatiivisessa hengessä. Suunnitelma sai osan entisistä kansalliskokouksen edustajista tuekseen. Tämä [[Erfurtin liitto]]na tunnettu hanke kaatui syksyllä 1850 Itävallan vastustukseen ja Preussin johdon vähentyneeseen mielenkiintoon seisoa sen takana. Preussi ja Itävalta sopivat lopulta [[Saksan liitto|Saksan liiton]] toiminnan elvyttämisestä.<ref>Rolf Weber: [http://www.ohio.edu/chastain/dh/erfurtun.htm Erfurter Union] {{en}} Encyclopedia of 1848 Revolutions. Ohion yliopisto. Viitattu 24.6.2014.</ref>
[[Saksan yhdistyminen|Saksa yhdistyi]] lopulta vuonna 1871 Preussin kansleri [[Otto von Bismarck]]in johdolla, täysin toisenlaisessa hengessä kuin liberaalit olivat vuonna 1848 kaavailleet.
==Lähteet==
| |||