Ero sivun ”Itsevaltius” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Nenoniel (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
sananen absolutismin käsitteen historiasta
Rivi 5:
 
Euroopassa etenkin 1500-, 1600- ja 1700-luvuilla esiintynyttä itsevaltaista monarkiutta on kutsuttu '''absolutismiksi'''. Tuon ajan itsevaltiaan perikuvan, [[Ranska]]n Aurinkokuningas ([[Ranskan Ludvig XIV|Ludvig XIV]]) on kerrottu usein määrittäneen asemansa sanomalla ”''valtio olen minä''” ({{k-fr|l’État c’est moi}}). On kuitenkin epävarmaa, sanoiko hän noin todellisuudessa koskaan.<ref>Burnam, Tom: Väärien käsitysten sanakirja</ref> 1700-luvulla syntyi valistuksen myötä myös ”valistunut itsevaltius”. Itsevaltiudesta luovuttiin vähitellen etenkin [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan suuren vallankumouksen]] jälkeen, ja hallitsijan valtaa alkoivat rajoittaa [[perustuslaki|perustuslait]].
 
Terminä ''absolutismi'' merkityksessä ’itsevaltius’ syntyi vasta Ranskan vallankumouksen jälkeen. Sanan käyttö yleistyi sen jälkeen, kun [[absoluuttinen monarkia]] oli vuonna 1823 palautettu [[Espanja]]ssa.<ref>Reinhard Blänkner: http://www.ohio.edu/chastain/ac/absoluti.htm Absolutism] {{en}} Encyclopedia of 1848 Revolutions. Ohion yliopisto. Viitattu 24.6.2014.</ref>
 
Esimerkiksi 1500-, 1600- ja 1700-luvun itsevaltiutta on verrattu 1900- ja 2000-luvun diktatuureihin. Se oli kuitenkin luonteeltaan käytännössä hyvin erilaista kuin nykydiktatuurit, koska hallitsijoiden käskyjen toimittaminen kauas kesti pitkään ja lakien noudattamisen valvominen oli vaikeata. Tuon ajan esivalta kontrolloi kansalaisten jokapäiväistä elämänmenoa paljon vähemmän kuin nykyiset poliitikot. Näinollen eivät itsevaltiaiden todelliset vaikutusmahdollisuudet olleet nykymittapuun mukaan valtavat ja itsevaltiuden voidaan katsoa olleen melko tehoton hallintomuoto.<ref>Spectrum tietokeskus, artikkeli itsevaltius</ref>