Ero sivun ”Synteettinen kuitu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Tekokuitujen päätyypit: kh |
p kh |
||
Rivi 1:
'''Synteettinen kuitu''' eli '''tekokuitu''' on ihmisen kehittämää ja [[kemia]]llis-fysikaalisin menetelmin valmistamaa [[kuitu]]a, joka pyrkii jäljittelemään [[luonnonkuitu]]ja tai olemaan ominaisuuksiltaan niitä jossain suhteessa parempaa. Ensimmäiset synteettiset kuidut keksittiin 1800-luvun lopulla, ja 1900-luvun mittaan niistä tuli erittäin tärkeitä raaka-aineita erityisesti [[tekstiili]]en valmistuksessa (mm. [[nailon]], [[elastaani]] ja [[viskoosi]]), mutta myös monilla muilla tuotannon aloilla (mm. [[lasikuitu]], [[mineraalivilla]] ja [[kevlar]]).
Tekokuituja valmistetaan pääasiassa sulattamalla tai liuottamalla [[polymeeri|polymeerejä]], [[keraami|keraameja]] tai [[metalli|metalleja]] pehmeäksi massaksi ja [[Ekstruusio|puristamalla]] massa sitten suulakkeen pienten reikien läpi väliaineeseen, joka kovettaa sen ohuiksi säikeiksi eli kuiduiksi.<ref name = ammattina>{{Kirjaviite | Tekijä = Hannelore Eberle, Hermann Hermeling, Marianne Hornberger, Roland Kilgus, Dieter Menzer, Werner Ring, suom. Pirjo Luoto ja Irma Boncamper | Nimeke = Ammattina vaate | Vuosi = 2002 | Selite = Alkuteos ''Fachwissen Bekleidung'' |Luku = | Sivu = 28–29 | Julkaisija = WSOY | Tunniste =ISBN 951-0-26522-5 }}</ref>
| |||