Yttriumia esiintyy [[lantanidi]]en [[mineraali|mineraaleissa]]. Sitä ei esiinny luonnossa lähes koskaan metallisena, ja tutkimuksessa käytetään valkoista [[yttriumoksidi]]a (Y<sub>2</sub>O<sub>3</sub> tai yttriumfluoridia (YF<sub>3</sub>). Yttriumia on kohtuullisenkohtalaisen paljon maaperässä (yhtä paljon kuin [[kupari]]a tai [[sinkki]]ä). Keskimäärin yttriumia on maaperässä 33 [[ppm]]. Yttrium esiintyy muiden maametallien kanssa, tärkein mineraali on [[monatsiitti]], jossa on keskimäärin 3 % yttriumia. Tätä löytyy monista paikoista maapallolta, mm. Brasiliasta, Yhdysvalloista, Australiasta ja Kanadasta. Suomessakin on vielä 1980-luvulle asti erotettu [[apatiitti|apatiitista]] yttriumia, mutta [[Kemira]] lopetti sen kannattamattomana. Muita hyvin tärkeitä yttriumia sisältäviä mineraaleja ovat [[ksenotiimi]] ja [[gadoliniitti]]. Sata grammaa puhdasta yttriumia maksaa noin 150 euroa.<ref name="HS" /><ref name="chemistryexplained.com" /><ref name="chemicool.com" /><ref name ="ullmann">Ian McGill: ''Rare Earth Elements, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry'', John Wiley & Sons, New York, 2002 [http://onlinelibrary.wiley.com.libproxy.aalto.fi/doi/10.1002/14356007.a22_607/abstract Teoksen verkkoversio] Viitattu 17.06.2011</ref>
Yttriumin erotus muista kemiallisilta ominaisuuksiltaan samankaltaisista harvinaisista maametalleista on vaikeaa. 1950-luvulle asti menetelmänä käytettiin [[ioninvaihto]]a, joka perustui [[kelaatti|kelatoiviin]] yhdisteisiin kuten [[EDTA]]an:han ja [[1,2-diaminosykloheksaanitetraetikkahappo|DCTA]]an:han. Tämän menetelmän on sittemmin korvannut liuotinuutto tai prosessi, jossa yttrium muodostaa selektiivisesti kompleksin [[di-2(etyyliheksyyli)fosforihappo|di-2-(etyyliheksyylifosforihapon]] kanssa.<ref name="ullmann" />
