Ero sivun ”Rauhanaate” versioiden välillä

25 merkkiä poistettu ,  7 vuotta sitten
w, f
p (kh)
(w, f)
[[Kuva:Peace sign.svg|thumb|150px|Rauhanmerkki, pasifistien tunnus.]]
[[Kuva:WeFightCartoon.jpg|thumb|250px|”Johtajat haluavat sotaa ja julistavat sodan; johdettavat sotivat”. Pilapiirros vuodelta 1910.]]
{{korjattava|/Suomi-näkökulma}}
'''Rauhanaate''' eli '''pasifismi''' merkitsee sodanvastaisuutta ja pyrkimystä saavuttaa tavoitteet täysin väkivallattomin keinoin ja samalla ennaltaehkäistä konflikteja. Absoluuttinen pasifismi hylkää kaiken [[väkivalta|väkivallankäytön]] [[yhteiskunta|yhteiskunnassa]] pyrkien saavuttamaan tavoitteensa täysin väkivallattomin keinoin. Osa pasifisteista saattaa hyväksyä jonkinlaiset valtion sisäiset pakkokeinot tai [[Väkivalta|väkivallan]] itsepuolustuksena. [[Sota|Sodan]] oikeutusta käsittelee etiikan osa-alue, [[sodan etiikka]].
 
== Sanan merkitys ja historia ==
Ennen termiä ''pasifismi'' rauhanyhdistysten ja kansainvälisten rauhanjärjestöjen jäsenet kutsuivat itseään "rauhan”rauhan tekijöiksi"tekijöiksi” ja "rauhan”rauhan puolestapuhujiksi"puolestapuhujiksi”, mutta yleisimmin kuitenkin "rauhan”rauhan ystäviksi"ystäviksi”. Nämä nimitykset koettiin hankaliksi ja aktivistit pyrkivät löytämään liikkeelle kuvaavan nimityksen. Sanan ''pasifismi'' otti ensimmäisenä käyttöön ranskalainen rauhanaktivisti Émile Arnaud, joka käytti termiä yleisessä mielessä kuvaamaan kansainvälistä rauhanliikettä. Termiä ''pasifismi'' käytettiin virallisesti ensimmäisen kerran 10. yleismaailmallisessa rauhankokouksessa [[Glasgow|Glasgow'ssaGlasgow’ssa]] vuonna 1901 viittaamaan sodanvastaiseen ajattelutapaan. Glasgow'nGlasgow’n kongressin jälkeen monet rauhanjärjestöjen jäsenet alkoivat kutsua itseään ''pasifisteiksi''. Termin oli määrä kattaa kaikki, jotka työskentelivät rauhan säilyttämisen ja sodan ehkäisemisen puolesta. Pasifismi merkitsi myös yhteiskunnallista toimintaa ja erottautui näin joitain uskonnollisia lahkoja leimanneesta yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumattomuuden perinteestä.<ref name=cortright_2728>Cortright, s. 27-28.</ref>
 
Ennen termiä ''pasifismi'' rauhanyhdistysten ja kansainvälisten rauhanjärjestöjen jäsenet kutsuivat itseään "rauhan tekijöiksi" ja "rauhan puolestapuhujiksi", mutta yleisimmin kuitenkin "rauhan ystäviksi". Nämä nimitykset koettiin hankaliksi ja aktivistit pyrkivät löytämään liikkeelle kuvaavan nimityksen. Sanan ''pasifismi'' otti ensimmäisenä käyttöön ranskalainen rauhanaktivisti Émile Arnaud, joka käytti termiä yleisessä mielessä kuvaamaan kansainvälistä rauhanliikettä. Termiä ''pasifismi'' käytettiin virallisesti ensimmäisen kerran 10. yleismaailmallisessa rauhankokouksessa [[Glasgow|Glasgow'ssa]] vuonna 1901 viittaamaan sodanvastaiseen ajattelutapaan. Glasgow'n kongressin jälkeen monet rauhanjärjestöjen jäsenet alkoivat kutsua itseään ''pasifisteiksi''. Termin oli määrä kattaa kaikki, jotka työskentelivät rauhan säilyttämisen ja sodan ehkäisemisen puolesta. Pasifismi merkitsi myös yhteiskunnallista toimintaa ja erottautui näin joitain uskonnollisia lahkoja leimanneesta yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumattomuuden perinteestä.<ref name=cortright_2728>Cortright, s. 27-28.</ref>
 
Termin käyttöönoton jälkeen alkoi keskustelu sen tarkasta merkityksestä ja soveltamisesta. Näkemyserot kärjistyivät rauhanliikkeen hajoamiseen [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] syttyessä vuonna 1914. Valtaosa rauhanliikkeen jäsenistä lähti sotaan ja vain murto-osa vastusti sotaa edelleen. Sodan jälkeisinä vuosina pasifismin merkityksestä kiisteltiin laajasti. Sotaan lähtemistä vastustaneet halusivat yksinoikeuden käsitteeseen ja kavensivat sen määritelmän kattamaan vain sodan ehdottoman hylkäämisen. Sodan kauhut olivat saaneet yhä useammat ihmiset ehdottoman sodanvastaisiksi ja näin pasifismi sen kapeassa merkityksessä tuli yleisesti hyväksytyksi.<ref name=cortright_2728/>
 
== Suomalaisia pasifisteja ==
 
Merkittävä suomalainen pasifisti oli [[Arndt Pekurinen]], joka teloitettiin [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana hänen kieltäydyttyään osallistumisesta maanpuolustustoimintaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Paasilinna, Erno | Nimeke=Rohkeus: Arndt Pekurisen elämä ja teloitus | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 951-1-13242-3}}</ref> Myös [[Yrjö Kallinen]] oli kuuluisa suomalainen pasifisti – jopa maailmanhistoriallisestikin mielenkiintoinen tapaus, sillä vaikka oli pasifisti, hän toimi vuosina 1946–1948 Suomen [[puolustusministeri]]nä.
 
* [[Nonaggressioperiaate]]
* [[Rauha]]
* [[Sota]]
* [[Väkivallaton vastarinta]]
* [[Hippiliike]]
* [[Länsirintamalta ei mitään uutta]]
* [[Kristillinen pasifismi]]
 
27 944

muokkausta