Ero sivun ”Tauno Pylkkänen” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tarmo L. (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Perhe, isän etunimi lienee lähteessä väärin
Rivi 1:
[[File:TaunoPylkkanen.jpg|thumb|right|300px|Tauno Pylkkänen flyygelin ääressä.]]
'''Tauno Kullervo Pylkkänen''' ([[22. maaliskuuta]] [[1918]] [[Helsinki]] – [[13. maaliskuuta]] [[1980]] Helsinki) oli [[Suomi|suomalainen]] säveltäjä ja musiikkiarvostelija, joka toimi muun muassa [[Kansallisooppera]]n taiteellisena johtajana. Hän kirjoitti arvosteluja ''[[Uusi Suomi|Uuteen Suomeen]]'' vuosina 1943–1972.
 
== Ura ==
Pylkkänen opiskeli sävellystä [[Sibelius-Akatemia]]ssa [[Leevi Madetoja]]n ja [[Selim Palmgren]]in johdolla ja suoritti sävellysdiplomin vuonna [[1941]]. Samanaikaisesti hän opiskeli myös [[Helsingin yliopisto]]ssa (filosofian kandidaatti 1940). Ensimmäisen sävellyskonserttinsa Pylkkänen piti Helsingissä [[1942]]. Hänet palkittiin [[Pro Finlandia]] -mitalilla vuonna [[1952]]. Vuosina [[1960]]–[[1969]]1960–1969 hän toimi [[Suomen Kansallisooppera]]nKansallisoopperan taiteellisena johtajana. HänPylkkänen hoiti myös useita muita luottamustehtäviä.
 
Tauno Pylkkänen oli erityisen merkittävä oopperasäveltäjänä. Äitinsä, näyttelijä Hilma Rantasen kautta hän sai ensi kosketuksensa teatteriin. Hän sävelsi ensimmäisen oopperansa ''Jaakko Ilkka'' jo alle 20-vuotiaana. Läpimurtoteos oli ''Mare ja hänen poikansa'' (1945), joka perusti [[Aino Kallas|Aino Kallaksen]] näytelmään. Esikoisteoksestaan alkaen Pylkkänen osasi käsitellä lauluääntä luontevasti. Häntä verrattiin aiheellisesti italialais-amerikkalaiseen [[Gian Carlo Menotti]]in ja nimitettiin myös "Pohjolan Pucciniksi". 1950- ja 1960-luvulla Pylkkänen oli ainoa suomalainen säveltäjä, joka keskittyi oopperoihin. Pylkkäsen oopperoita ovat mm. ''Opri ja Oleksi'', ''Simo Hurtta'' ja ''Vangit'' sekä ''Varjo''. Radio-oopperalla ''Sudenmorsian'' Tauno Pylkkänen voitti vuonna 1950 [[Prix Italia]]n. Pylkkäsen sai viimeisellä oopperallaan ''[[Tuntematon sotilas (ooppera)|Tuntematon sotilas]]'' ([[Väinö Linna]]n romaanin pohjalta) kiittäviä arvioita. Vuonna 1967 kantaesitetty ooppera sai uudeksi oopperaksi ennätyksellisen paljon katsojia, mutta sen esitykset ovat jääneet vähiin.<ref>[http://www.hs.fi/kulttuuri/Tuntematon+sotilas+-oopperan+lohduttomuus+riipaisi+murtuneiden+mielten+tutkijaa/a1390013776668 Samuli Tiikkaja, Unohdettu Tuntematon sotilas elvytetään, Helsingin Sanomat 17.1.2013]</ref> Pylkkäsen oopperoista on levytetty ''Mare ja hänen poikansa''. Kaikkiaan Pylkkänen sävelsi kymmenen oopperaa.
Rivi 8 ⟶ 9:
Pylkkäsen soitinsävellyksiin kuuluvat ''Divertimento'' (1940), ''Sinfonietta'' (1943), sinfonia (1945), sävelrunoelma ''Ultima Thule'' (1949) ja sellokonsertto (1950). Hän sävelsi myös runsaasti laulumusiikkia, mm. balladin ''Räikkö Räähkä'' (1941) mieskuorolle, solisteille ja orkesterille, sekä kuoro- ja yksinlauluja.
 
== Perhe ==
Tauno Pylkkänen kirjoitti musiikkiarvosteluja muun muassa ''[[Uusi Suomi|Uuteen Suomeen]]'' vuosina [[1943]]–[[1972]].
Pylkkänen oli [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] aikana syntynyt [[punaorpo]], joka näyttelijä [[Hilma Rantanen]] ja konttoripäällikkö Väinö Pylkkänen ottivat kasvattipojakseen.<ref>[http://www.hiidenkivi-lehti.fi/Digipaper/News.aspx?id=3694 Seppälä, Mikko-Olavi: "Rakkauden orjuus"] Hiidenkivi 6/2012. Viitattu 6.6.2014.</ref>
 
== Levytyksiä ==
Rivi 19 ⟶ 21:
* [http://www.fimic.fi/pylkkanen Tauno Pylkkänen] [[Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus|Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen]] sivuilla
* [http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1509/ Kansallisbiografian artikkeli] (maksullinen)
 
{{tynkä/Säveltäjä}}
 
{{AAKKOSTUS:Pylkkänen, Tauno}}