Ero sivun ”Eoin MacNeill” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tuota lähdettä ei tässä oikeastaan edes tarvita
täyd., korj.
Rivi 3:
 
==Elämä==
MacNeill oli lähtöisin keskiluokkaisesta katolisesta perheestä ja hän opiskeli Irlannin kuninkaallisessa yliopistossa. Hän aloitti nuorena virkamiesuran oikeuslaitoksessa ja omistautui vuodesta 1887 [[iiri]]n kielen tutkimiselle. Hän perusti yhdessä [[Douglas Hyde]]n ja eräiden muiden kanssa irlantilaisen kulttuuriperinnön ja iirin vaalimiselle omistetun [[Gaelic League]] -järjestön vuonna 1893. MacNeill oli järjestön ensimmäinen sihteeri vuoteen 1897 ja sen julkaiseman ''An Claidheamh Soluis'' -lehden ensimmäinen päätoimittaja vuosina 1899–1901. Hän mullisti Irlannin varhaishistorian tutkimuksen esitäessäänesittäessään arvion, että 400-lukua varhaisempaa aikaa koskeneet kirjalliset lähteet eivät olleet aitoja. Hänet nimitettiin vuonna 1909 Irlannin varhaishistorian professoriksi [[University College Dublin]]iin.<ref name="NLI">[http://www.nli.ie/1916/pdf/3.1.5.pdf Eoin MacNeill and the Irish Volunteers] {{en}} Irlannin kansalliskirjasto. Viitattu 3.5.2014.</ref><ref name="hub" />
 
MacNeill julkaisi 1. marraskuuta 1913 ''An Claidheamh Soluisissa'' artikkelin ”The North began”, jossa hän kehotti Irlannin nationalisteja kokoamaan puolisotilaalliset vapaaehtoisjoukot [[Unionismi (Irlanti)|unionistien]] perustamien [[Ulsterin vapaaehtoisjoukot|Ulsterin vapaaehtoisjoukkojen]] vastapainoksi. Tämä johti Irlannin vapaaehtoisjoukkojen perustamiseen 25. marraskuuta samana vuonna ja MacNeillista tuli niiden esikuntapäällikkö. Joukkojen päätarkoituksena oli turvata Irlannin itsehallintolain eli [[home rule]]n totetuminentoteutuminen, mutta maanalainen [[Irlannin tasavaltalaisveljeskunta]] (IRB) aikoi käyttää niitä separatistiseen kapinaan ja onnistuikin saamaan monia miehiään keskeisiin asemiin organisaation johdossa. MacNeill kuului maltillisiin separatisteihin. Irlannin vapaaehtoisjoukkojen jäsenmäärä nousi pian 170&nbsp;000:een ja huhtikuussa 19171914 perustettiin myös naisille suunnattu sisarjärjestö [[Cumann na mBan]]. Vapaaehtoisjoukot kuitenkin hajosivat syyskuussa 1914 pääosan seuratessa [[John Redmond]]ia, ja MacNeill jäi johtamaan noin 10&nbsp;000 miestä käsittäneitä tynkäjoukkoja, jotka koostuivat enimmäkseen jyrkistä tasavaltalaisista.<ref name="NLI" />
 
[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] aikana MacNeillin päätavoitteena oli pitää Irlannin vapaaehtoisjoukot valmiudessa, jotta niitä ei voitaisi riisua aseista, ja hän valmistautui torjumaan yritykset toteuttaa Irlannissa kutsuntoja tai peruuttaa luvattu itsehallinto. Hän oli valmis myös johtamaan separatistaseparatistista kapinaa, mutta ei katsonut ajankohdan olevan oikea. IRB:hen kuuluuneetkuuluneet vapaaehtoisjoukkojen johtajat kuitenkin suunnittelivat hänen tietämättään kapinan alkavaksi pääsiäissunnuntaina 1916. MacNeill sai kuulla suunnitelmasta kolme päivää etukäteen.<ref Saatuaanname="NLI" lisäksi/> Tuolloin hänelle esitettiin salainen asiakirja, jonka mukaan Irlannin brittihallinto oli määrännyt vapaaehtoisjoukkojen johtajat pidätettäviksi. Asiakirja oli todellisuudessa IRB:n väärennös, jonka tarkoituksena MacNeillin ja muiden epäröijien taivuttelu kapinasuunnitelman taakse.<ref name="Cronin">Mike Cronin: ''A History of Ireland'', s. 192. Palgrave 2001.</ref> MacNeillin mielestä joukot eivät olleet valmiita, mutta [[Patrick Pearse]], [[Thomas MacDonagh]] ja [[Sean MacDiarmada]] vakuuttivat hänelle suuren aselastin olevan tulossa. Kun MacNeill sai pääsiäislauantaina kuulla mainitun saksalaisilta tilatun aselastin uponneen mereen, hän antoi pääsiäislauantainaviime hetkellä määräyksen kapinan peruuttamisesta. Kapina aloitettiin tästä huolimatta, mutta MacNeillin peruutusmääräyksen seurauksena se käynnistyi vain Dublinissa. MacNeill ei ottanut osaa kapinaan, mutta siitä huolimatta hän joutui kapinan kukistamisen jälkeen sotaoikeuteen. Hänet tuomittiin elinikäiseen pakkotyörangaistukseen, mutta hän vapautui yleisellä armahduksella kesäkuussa 1917.<ref name="NLI" />
 
MacNeill liittyi myöhemmin [[Sinn Féin]] -puolueeseen ja hänet valittiin [[Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti|parlamenttiin]] vuoden 1918 vaaleissa sekä [[Derry]]n että Irlannin kansallisen yliopiston edustajana. Vuonna 1921 hänet valittiin sekä [[Pohjois-Irlanti|Pohjois-]] että Etelä-Irlannin parlamentteihin.<ref name="hub" /> Hän toimi Irlannin tasavaltalaishallituksen valtiovarainministerinä keväällä 1919 sekä teollisuusministerinä 1919–1921.<ref name="dail">[http://www.oireachtas.ie/members-hist/default.asp?MemberFirstName=eoin&MemberName=macneill&disp=src&housetype=&HouseNum=&ConstID= Professor Eoin MacNeill] {{en}} Dáil Éireann Members Database. Viitattu 3.5.2014.</ref> [[Irlannin itsenäisyyssota|Irlannin itsenäisyyssodan]] aikana MacNeill oli brittien vankina marraskuusta 1920 kesäkuuhun 1921.<ref name="hub" /> Hän tuki [[Ison-Britannian ja Irlannin sopimus]]ta<ref name="hub" /> ja toimi [[Irlannin vapaavaltio]]n väliaikaisen hallituksen opetusministerinä syksyllä 1922 sekä uudelleen 1923–1925. Hän oli myös parlamentin eli [[Dáil Éireann]]in jäsenenä 1919–1927, ensin Sinn Féinin ja vuodesta 1923 [[Cumann na nGaedhael]] -puolueen edustajana. Vuosina 1921–1922 hän toimi puhemiehenä.<ref name="dail" /> MacNeill edusti Irlannin vapaavaltiota vuosina 1924–1925 toimineessa rajakomissiossa, jonka oli määrä neuvotella uusiksi Irlannin ja [[Pohjois-Irlanti|Pohjois-Irlannin]] välisen rajan kulku. Kun tietovuoto paljasti marraskuussa 1925, että komission rajaehdotus ei juuri muuttaisi kiisteltyä rajaa, MacNeill erosi sekä komissiosta että Irlannin hallituksesta. Hän putosi parlamentista seuraavissa vaaleissa. Sen jälkeen MacNeill vetäytyi politiikasta ja omisti loppuikänsä Irlannin historian tutkimiselle sekä erilaisten historia-alan seurojen ja komiteoiden puheenjohtajuudelle. Hän jäi eläkkeelle professorinvirastaan vuonna 1941.<ref name="hub" />